JLPT:tä ja muuttoja

Näinhän se vain on lähes täysi kuukausi nyt JLPT:stäkin ehtinyt vierähtää ja olen joululahjaksi saanut uuden (vihdoin viimein toimivan ja itse valitun) tietokoneen, jolla pääsee päivittelemään. Tuli myös isomman puoleinen elämäremontti koettua alkukuussa, kun pääsi exän nurkista muuttamaan omaan kämppään. On kyllä meinannut välillä sen verran keittää... Mutta ihan hyvä saada nyt rauhassa laitella omaa elämää takaisin kuntoon ilman, että tarvitsee kuunnella kuinka toinen harrastelee keimalupuheluita viereisessä huoneessa. Meni nimittäin JLPT enimmäkseen nukkumiseksi kun edeltävän yön olin viettänyt pitkällä yölenkillä kun ei jaksanut sellaista randomeille ihmisille keimailua omassa kotonaan kuunnella.

Uusi rakkauteni, Kyoukai no Kanata

JLPT-painajaisia

Mietintöjä ennen JLPT:tä

Ei ole enää montaa päivää, kun pitäisi hallita noin miljoona sanaa, kolmisen sataa kanjia (lukuisine lausunta- ja käyttötapoineen) sekä kiva kompakti pakkaus kielioppia. Välillä sitä nousee kauhunhiki - olisiko kuitenkin pitänyt mennä vain N5-kokeeseen ensin? Sitten taas tulee hyvinkin itsevarmoja hetkiä. Kanjeja ei enää paljoa ole, kielioppi on kyllä hanskassa, sanoja pitäisi juurruttaa enää muutamia. Erityisen suuri osa opiskelusta on tapahtunut tällä iPhonella, jolla nytkin tätä kirjoitan. Sen lisäksi, että iKanji Touch ja JLPT Study -apit ovat olleet käytössä, kävin lukemassa erään vierailijani blogia, missä kuulin ensikertaa Memrisestä. Kiitos, Linnunhymy.

Ukemikipuja

JLPT lähestyy uhkaavasti ja aikidon ensimmäinen graduointi vielä sitäkin uhkaavammin. Pääsääntöisesti on kahdesti viikossa tullut käytyä aikidossa, mutta viime kuussa iski välikorvan tulehdus. Olihan se ihan hauskaa, kun huimauksen takia maailma pyöri pari viikkoa miten sattui, mutta muutama työpäivä ja peräti viidet harkat jäivät välistä. Lääkäri käski liikkua, että lähtee huimaus pois tai ettei ainakaan pahene, mutta kuulema aikido oli vähän liikaa pyörimistä. Ei siinä mitään, tässä vaiheessa lähes täysin sain unohdettua suurimman osan tekniikoista. Ja varsinkin ukemit. Eli ne kuperkeikkamaiset kaatumistekniikat, millä varmistetaan ettei luut hajoa kun joku esim. heittää sinut maahan. Tai joilla pääset ottamaan välimatkaa hyökkääjään, mikäli tilanne käy vähän tukalaksi. Tai parkouraat itsesi ehjänä (en kanna vastuuta, älä kokeile kotona) portaat alas tai halki mukulakivien. Olisi pitänyt osata ukemit jo karateaikanani niin en ehkä olisi niin komeasti murskannut kylkiluitani rappusissa.

Näin komeastihan se menee. Meidän lainakissakin tekee melkein yhtä hyviä mae ukemeita kuin tämä.

Kokeita horisontissa, vähän aikidoakin

Vähän aikaa sitten saapui JLPT:n osallistumislipukkeeni postissa. Nyt pitää vain varmistaa, etten vahingossa kadota sitä tai unohda, mihin sen sijoitin. Ja opiskella vielä niiiiin paljon kanjeja. Kielioppiini luotan jo melko vahvasti, mutta silti kertailen sitäkin päivittäin. Sanasto on vielä hieman ruosteessa, mutta niin paljon näkyy tuttua. ettei tuosta tarvinne stressata. Sen kun lueskelen ja teen lauseita lauseiden perään.

Woohoo, kasa kirjoja!

JLPT-ilmoittautumiset

Noin tunti sitten postiluukusta kolahti kirje Japanin suurlähetystöltä. Ilmoittautumislomake joulukuun JLPT-koetta varten saapui siis vihdoin, juuri kun aloin harkita josko pitäisi tarkistaa, hukkuiko lähettämäni viesti matkan varrelle. Ilmoittautuminen alkaa viikon päästä sunnuntaina, joten siihen asti on aikaa testailla taitojani ja mittailla mahdollisuuksiani: pärjäänkö tason N4-kokeessa vai pelaisinko varman päälle menemällä N5-tason kokeeseen?

 

Yeah mama I'ma ready! ...in December.

Opiskelusuunnitelmia: JLPT ja pääsykokeet

Tässä sitä taas ollaan, täynnä opiskelun intoa ja uuden tiedon paloa. Tai näin sopii toivoa, koska pääsykoeopiskelujen uudelleenaloituksen lisäksi aloitin uutta projektia, jonka deadline on vähän lähempänä: JLPT.

Animecon X: erään vastuuihmisen mietteitä (sunnuntai ja purku)

Elikkä sitten päästään sunnuntain puolelle sekä tapahtuman purkuun. Oli äärettömän ihanaa saada nukuttua reilut 6 tuntia lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Jaksoin kohtuullisen virkeästi herätä ja patistaa pommiin nukkuneen avokkinikin hereille. Kiireellä laitoimme kamat kasaan ja lähdimme kohti pysäkkiä. Kunnes kävellessämme pintaan nousi kylmä hiki, kun tajusin katsoneeni illalla eli äärettömän väsyneenä bussiaikatauluja lauantain kohdalta. Ei ole edes todellista. No, vilkaisin kännykästä aikatauluja ja päätin että nyt kävelytän nurisevan avokkini Pyörönkaarelle; sieltä nyt ainakin kulkisi busseja koko ajan. WRONG!

Animecon X: erään vastuuihmisen mietteitä (perjantai ja lauantai)

Pahoittelen etukäteen, etten varmastikaan muista kaikkea, mitä tapahtui. Lähellekään. Sen verran oli stressiä ja valvomista kaiken sen mukavan joukossa.

Perjantain 12.7 sain neuvoteltua itselleni vapaapäiväksi - onneksi! Täältä toispual Suomea olisikin voinut olla haastavaa ehtiä työpäivän jälkeen kalakukkokaupunkiin ja tapahtumapaikkaa järjestelemään. Jokin hetkellinen mielenvika sai minut päättämään että hei, minä ja avokki ehditään kyllä ihan mukavasti siihen aamuseitsemän junaan eli sillä mennään. No, edeltävä yö meni kootessa jo kuukausia sitten aloittamani Infokansion viimeisiä rippeitä. Vähän vajaaksi jäi vieläkin, ja sain vielä perjantai-iltana soitella eräiltä ihmisiltä täytettä kaikkitietävään tekstitiedostooni. Puolisen tuntia ennen kuin lähdimme juna-asemalle tajusin, että kai se pitäisi pakatakin. Avokki oli tehnyt cosplayta ja pakkaillut hissukseen pitkin yötä (ehtiköhän se ottaa lyhyet torkutkin jossain välissä?), mutta itse tajusin vasta tuossa välissä että mitään en ole pakannut.

Välipäivitys: Muistoja Japanista

Tässä on kiireen lomassa tullut mietittyä raha-asioita ja laskeskeltua, josko saisin rahaa kasaan joko uuden vuoden tai kevään Japanin matkaa varten. Suuret suunnitelmat tuovat eläviä muistoja vuoden 2010 Japanin matkastani (6.-26.5.). Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani aivan yksin. Vaikka alun perin hieman yritinkin saada matkaseuraa, en usko että olisin voinut nauttia näistä viikostani yhtä hyvin (tai ainakaan samalla tavalla), jos mukana olisi ollut ennestään tuttuja. Tai ihan alun perinhän minun oli tarkoitus lähteä Eurooppaan reilaamaan, mutta kaverin työajat menivät uusiksi eikä isä suostunut päästämään minua yksin reilille. Tein sitten parissa minuutissa päätöksen, että "Japaniin sitten saat luvan päästää" - ja niinhän päästikin.

Tänne olisi taas päästävä.

Tauon paikka

Nyt alkaa tosiaan kiirettä olemaan sen verran, että ei oikein muuta voi kuin laittaa virallisen parin viikon tauon kanjien opiskelulle. Pahus. Olihan se arvattavissa mutta silti tekisi mieli vain ponnistella eteenpäin, jäärä kun olen. Animecon on viikonloppuna, ja silloin saadaan tämän hetken suurin kiireeni pois alta. Toisaalta toivon Animeconin alkavan jo huomenna, toisaalta haluan lisää aikaa. Vastuuhommat on lähes täysin jo hoidettu eikä niistä ole huolta, mutta cosplay tuskin tulee täysin valmiiksi viikonloppuun mennessä. Erityisesti, kun nyt on menossa seitsemän päivän työputki kahdesta kymmeneen, nam. Tähän mennessä olen saanut suurosan kankaista leikattua. Ja minulle on selvinnyt, etten saa mistään tiettyä osaa hahmoni laukkua varten koska toimitusaika olisi reilut kaksi viikkoa.

Kiirettä pitää ja Mika failaa

No, se oli sellainen tuo suuresti pelätty 2.7. Sydän kurkussa kävin tarkistamassa yliopistohaun sivuilta tulokseni ja.... varasija. Niinpä tietysti. Päivemmällä, kun olin töissä, varmistui sijaksi 18. Ei siis Aasian tutkimusta tänä vuonna. Turun tuloksia vielä odotellaan ja Tampereella olen vielä varalla. Mutta on hyvin epätodennäköistä, jopa mahdotonta, että varasijalta 18 ponnistettaisiin Aasian tutkimusta opiskelemaan kun sisään otetaan vuosittain vain se 16 henkeä.

Derp.

Pelottavan helppo alku

Maanantaina se sitten alkoi: hurja kanjien opiskelu ja säälimätön itsensä ruoskiminen kunnes kanjit painuvat selkäpiihin saakka! Tahti on ollut miettimäni 5 uutta kanjia päivässä, mutta tuntuu aika kevyeltä ainakin vielä tällä hetkellä. Melkein olen harkinnut josko yrittäisi opetella enemmän kerralla, mutta sitten burnout luultavasti iskisi kertausviikoilla niin pahana, ettei siitä ihan heti jaksaisikaan enää jatkaa. Työtkin kun alkavat syödä aikaa pikku hiljaa; ensimmäinen työpäivä oli tiistaina.

Haters goinna hate. Jotkut nyt vaan oppii niitä kanjeja.

Melkein kirsikankukkia

Vanhempien luokse kun tuli käymään ja näki, millaisessa kukassa takapihan omenapuut ovat, pitihän sitä päästä testaamaan isän uutta järkkäriä. Suosittelen kaikkien valokuvaamista ja vastaavia taidemuotoja harrastaneiden / opiskelleiden jättää tämä postaus välistä, koska osaan kuvitella kuinka karmeilta amatöörikuvani mitä luultavimmin näyttävät. Pakko oli kuitenkin päästä hetkeksi leikkikokeilemaan, kuinka olisin toiminut jos olisin Japanissa päässyt käymään tämän kevään aikana. Vaihteeksi tällainen vähemmän japani postaus, joten mikäli vain Japani & kielensä kiinnostaa, tästä tuskin irtoaa mitään.

Kuinka kanjit kesytetään?

Kuten tulette varmasti huomaamaan, minulla on taipumus tehdä aikatauluja ja suunnitelmia sekä usein myös hieman luistaa niistä. Nyt olisi tarkoitus tehdä vähän pysyvämpiä, joustavampia suunnitelmia kanjien varalle.

Joskus tulee opeteltua vähän liian ahkeraan tahtiin ja olo on sitten sen mukainen.

Miten japania kirjoitetaan?

Siltä varalta, että tätä lukee joku joka ei tiedä paljoa japanin kielestä, aloitetaan kertaamalla muutamia perusasioita. Yleiskattavaa pidempää esitelmää en tähän raapusta, mutta sen verran kertaan yleistietoa, että untuvikotkin pysyvät halutessaan mukana ilman, että tarvitsee koluta nettiä ja kirjastoa läpi. Pahoittelen mahdollisia pikkuvirheitä; en jaksanut esimerkiksi alkaa laskemaan hiraganojen ja radikaalien määrää vaan lunttasin netistä. Hups. Jos näet hassuja laatikoita tai muuta omituista niissä kohdin, kun pitäisi olla japanilaisia merkkejä, googlaile ohjeet kuinka saat japanilaisen tekstin käyttöön selaimellasi ja tietokoneellasi.

Pääsykokeiden viimeinen rutistus ja kesäsuunnitelmat

Meinaa välillä olla hermot kireällä, kun pitäisi jaksaa vielä hetken opiskella englannin pääsykokeisiin. Ensimmäinen (Turun) oli torstaina ja tuntui melkein naurettavan helpolta, vaikken ollut kirjaa ehtinytkään/jaksanutkaan lukea. Toinen (Tampereen), jonka tiedän vaikeammaksi, olisi keskiviikkona vielä edessä. Vaikka pitäisi jaksaa siihen vielä lukea, eksyy japanin kirja ja muistiinpanot aika usein nenän alle ja iPhonen iKanjissakin aloin juuri opettelemaan uusia kanjeja - hups.

Aasian tutkimus: pääsykoe

Eilen oli siis sekä odottamani että pelkäämäni pääsykoe Aasian tutkimukseen. Olen jo useamman kuukauden uhrannut lähes yksinomaan pänttäämiseen - pois ovat jääneet pelaamiset koneella ja pleikkarilla, vapaa-ajanlukemiset, suurinosa kanjien opiskelusta ja vaikka sun mistä. Elokuviakin on tullut katsottua vähemmän, lähinnä syömisen ajaksi olen telkkarin avannut. Avokki on saanut katsella elokuvia ja kiekkopelejä kuulokkeet korvilla. Japanista hilaamani hachimaki on pitänyt hiukset poissa silmiltä ja muistuttanut päivittäin, mitä varten opiskelen maailman verkkoja ja postpositiolausekkeita.

Hachimaki, jonka 2010 toin mukanani Japanista. Siinä lukee 合格 (goukaku), mikä tarkoittaa mm. kokeen läpäisyä.

Pääsykoepohdintoja

Niin paljon on tullut keskityttyä Aasian tutkimuksen pääsykokeisiin että vähän kaikki muu - myös ne toiset kaksi pääsykoetta - ovat jäämässä melko vähälle huomiolle. Tämä päivä kuitenkin on tähän saakka mennyt täysin harakoille opiskelujen puolesta. Mikä stressaa aika paljon, erityisesti kun ottaa huomioon, että aikaa Aasian tutkimuksen pääsykokeeseen on enää 9 täyttä päivää... 11 jos laskee tämän päivän ja itse koepäivän. Ja motivaatio on tiessään - haluan lukea japania, en pääsykoekirjoja. Vaikea selittää omalle "haluan kaiken tässä ja nyt" -persoonalleni että ei, nyt pitää lukea suomea ja historiaa, että voin sitten syksyllä hyvän lykyn päntätä japania pitkästä aikaa opettajan johdolla. ...onkohan uusia japanin proffia vielä valittu?

Rautisjutustelua

Kävin eilen viemässä ilmapatjan rautikselle, että sai sisko sen lainaan. Siskoa odotellessani kuulin kahden naisen puhuvan japania ja hetken arkailun jälkeen päätin kokeilla josko heitä kiinnostaisi jutella hetken.

Japani-historiani

Elikkä kuinka Japani-hulluuteni pääsi valloilleen. Pitkä postaus ahoy!

Blogin synty - 何でやねん?!?

Ja näin alkaa blogini ミカ物語 eli Mikan tarina.

Tarkoituksena olisi ainakin alkuun kirjata japanin opiskelujani ja siinä sivussa kaikenmaailman ajatuksiani ja havaintojani Japaniin liittyen. Kirjoitan lähinnä suomeksi, joskus japania hyödyntäen. Otsikko taitaakin paljastaa kiinnostukseni myös Kansaibeniä (Kansain murre) kohtaan.

Odotettavissa on hidas alku, koska tässä kuussa on taas pääsykokeet - mutta eiköhän se siitä. Haen opiskelemaan Aasian tutkimusta.

Tavoitteeni: päästä läpi ainakin 3 ensimmäistä JLPT-koetta peräkkäisinä vuosina ja täysin pistein. Tällä hetkellä: olen laiskasti opiskellut japania noin 10 vuotta. Tauot ovat olleet pitkiä ja taidot ruostuneet, joten kielitaitoni vastannee pari vuotta opiskellutta. Kanjeja hallitsen vähän; tiedän reilut sata merkitykseltään ja suurosalle osaan sanoa ainakin yhden lausuntatavan.

Toivottakaa minulle onnea!