JLPT lähestyy
uhkaavasti ja aikidon ensimmäinen graduointi vielä sitäkin uhkaavammin.
Pääsääntöisesti on kahdesti viikossa tullut käytyä aikidossa, mutta viime
kuussa iski välikorvan tulehdus. Olihan se ihan hauskaa, kun huimauksen takia
maailma pyöri pari viikkoa miten sattui, mutta muutama työpäivä ja peräti
viidet harkat jäivät välistä. Lääkäri käski liikkua, että lähtee huimaus pois
tai ettei ainakaan pahene, mutta kuulema aikido oli vähän liikaa pyörimistä. Ei
siinä mitään, tässä vaiheessa lähes täysin sain unohdettua suurimman osan
tekniikoista. Ja varsinkin ukemit. Eli ne kuperkeikkamaiset kaatumistekniikat,
millä varmistetaan ettei luut hajoa kun joku esim. heittää sinut maahan. Tai
joilla pääset ottamaan välimatkaa hyökkääjään, mikäli tilanne käy vähän
tukalaksi. Tai parkouraat itsesi ehjänä (en kanna vastuuta, älä kokeile kotona) portaat alas tai halki
mukulakivien. Olisi pitänyt osata ukemit jo karateaikanani niin en ehkä olisi niin komeasti murskannut kylkiluitani rappusissa.
 |
| Näin komeastihan se menee. Meidän lainakissakin tekee melkein yhtä hyviä mae ukemeita kuin tämä. |
