Pelottavan helppo alku

Maanantaina se sitten alkoi: hurja kanjien opiskelu ja säälimätön itsensä ruoskiminen kunnes kanjit painuvat selkäpiihin saakka! Tahti on ollut miettimäni 5 uutta kanjia päivässä, mutta tuntuu aika kevyeltä ainakin vielä tällä hetkellä. Melkein olen harkinnut josko yrittäisi opetella enemmän kerralla, mutta sitten burnout luultavasti iskisi kertausviikoilla niin pahana, ettei siitä ihan heti jaksaisikaan enää jatkaa. Työtkin kun alkavat syödä aikaa pikku hiljaa; ensimmäinen työpäivä oli tiistaina.

Haters goinna hate. Jotkut nyt vaan oppii niitä kanjeja.

Melkein kirsikankukkia

Vanhempien luokse kun tuli käymään ja näki, millaisessa kukassa takapihan omenapuut ovat, pitihän sitä päästä testaamaan isän uutta järkkäriä. Suosittelen kaikkien valokuvaamista ja vastaavia taidemuotoja harrastaneiden / opiskelleiden jättää tämä postaus välistä, koska osaan kuvitella kuinka karmeilta amatöörikuvani mitä luultavimmin näyttävät. Pakko oli kuitenkin päästä hetkeksi leikkikokeilemaan, kuinka olisin toiminut jos olisin Japanissa päässyt käymään tämän kevään aikana. Vaihteeksi tällainen vähemmän japani postaus, joten mikäli vain Japani & kielensä kiinnostaa, tästä tuskin irtoaa mitään.