Vuoden alkua ja Yukiconia

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Täällä ollaan saatu vuosi käyntiin työn ja cosplay-stressin merkeissä. Alkavasta pääsykoestressauksesta puhumattakaan. Stressi on saanut minut kipeäksi (en kuvitellut olevani animehahmon tapaan niin heikko, että saisin kiireellä ja stressillä kuumeenkin nousemaan) ja toinen käsi on ollut viikkoja liian kipeänä aikidoon. Nyt on ollut melkein kuukauden harkkatauko siis, mutta vihdoin eilen venytellessäni huomasin käden parantuneen - saan sen vihdoin taas suoraksi ilman kipua! Myös kotegaeshi on täysin kivuton. Illalla siis harkkoihin, vaikka mitenkä pitäisi muka yrittää siivota cosplay-sotkut pois. Harkat ovat nyt tärkeämmät.

On se vaan niin stressaava puku, mutta silti melkein nautin joka hetkestä.

Ukemikipuja

JLPT lähestyy uhkaavasti ja aikidon ensimmäinen graduointi vielä sitäkin uhkaavammin. Pääsääntöisesti on kahdesti viikossa tullut käytyä aikidossa, mutta viime kuussa iski välikorvan tulehdus. Olihan se ihan hauskaa, kun huimauksen takia maailma pyöri pari viikkoa miten sattui, mutta muutama työpäivä ja peräti viidet harkat jäivät välistä. Lääkäri käski liikkua, että lähtee huimaus pois tai ettei ainakaan pahene, mutta kuulema aikido oli vähän liikaa pyörimistä. Ei siinä mitään, tässä vaiheessa lähes täysin sain unohdettua suurimman osan tekniikoista. Ja varsinkin ukemit. Eli ne kuperkeikkamaiset kaatumistekniikat, millä varmistetaan ettei luut hajoa kun joku esim. heittää sinut maahan. Tai joilla pääset ottamaan välimatkaa hyökkääjään, mikäli tilanne käy vähän tukalaksi. Tai parkouraat itsesi ehjänä (en kanna vastuuta, älä kokeile kotona) portaat alas tai halki mukulakivien. Olisi pitänyt osata ukemit jo karateaikanani niin en ehkä olisi niin komeasti murskannut kylkiluitani rappusissa.

Näin komeastihan se menee. Meidän lainakissakin tekee melkein yhtä hyviä mae ukemeita kuin tämä.

Kokeita horisontissa, vähän aikidoakin

Vähän aikaa sitten saapui JLPT:n osallistumislipukkeeni postissa. Nyt pitää vain varmistaa, etten vahingossa kadota sitä tai unohda, mihin sen sijoitin. Ja opiskella vielä niiiiin paljon kanjeja. Kielioppiini luotan jo melko vahvasti, mutta silti kertailen sitäkin päivittäin. Sanasto on vielä hieman ruosteessa, mutta niin paljon näkyy tuttua. ettei tuosta tarvinne stressata. Sen kun lueskelen ja teen lauseita lauseiden perään.

Woohoo, kasa kirjoja!