Vuoden alkua ja Yukiconia

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Täällä ollaan saatu vuosi käyntiin työn ja cosplay-stressin merkeissä. Alkavasta pääsykoestressauksesta puhumattakaan. Stressi on saanut minut kipeäksi (en kuvitellut olevani animehahmon tapaan niin heikko, että saisin kiireellä ja stressillä kuumeenkin nousemaan) ja toinen käsi on ollut viikkoja liian kipeänä aikidoon. Nyt on ollut melkein kuukauden harkkatauko siis, mutta vihdoin eilen venytellessäni huomasin käden parantuneen - saan sen vihdoin taas suoraksi ilman kipua! Myös kotegaeshi on täysin kivuton. Illalla siis harkkoihin, vaikka mitenkä pitäisi muka yrittää siivota cosplay-sotkut pois. Harkat ovat nyt tärkeämmät.

On se vaan niin stressaava puku, mutta silti melkein nautin joka hetkestä.

Palasin maanantai-iltana pk-seudulta, jonne lähdin yukiconittamaan lievästä kuumeesta ja pikkuhiljaa paranevasta vatsataudista välittämäti. Tein DRAMAtical Murder -pelin hahmosta Noizista cosplayn, jonka sain kuitenkin suhtkoht valmiiksi vasta lauantaina conin aikana. Ehdin sitten hetken sitä pitää ja saada liiankin paljon kehuja ottaen huomioon mielestäni kehnon ompelujäljen. Olin myös valvonut pari reilua vuorokautta ommellessani (voiko todellakin paidan ompeluun kulua yhtäjaksoiset 10+ tuntia, vaikka kaikki osat olisi jo leikattu ja vaiheet suunniteltu? Ilmeisesti voi), joten perjantaina bussissa torkuin suurosan matkasta. Bussissa olisi tosin ollut tarkoitus ommella vielä käsin, mutta oli turhan ruuhkaista. Matkalla muuten sain kuunneltua jotain hyvin mielenkiintoista kielisekoitusta, kun kanssamatkustajat puhuivat sekaisin suomea, englantia ja minulle täysin vierasta 1-2 kieltä (ihan kuin jotain afrikkalaista ja jotain romanttista kieltä). Oliko tämä nyt sitten kreolia tai pidginiä? En tiennyt niitä löytyvän Suomestakin. En saanut millään seurattua punaista lankaa, mutta kuulosti hauskalta. Tuhma Mika kun salakuuntelee kanssamatkustajia, tsoh.

Saapuessani tätini luokse jaksoin hetken puuhailla cosplayn parissa saaden muun muassa äitini joululomalla neuloman hatun valmiiksi kiinnittämällä letit ja tupsut kiinni. On se kyllä hieno pipo, vaikka moni muu asia puvussani hieman läsähtikin. Conissa näkyi 1-2 (joidenkin mukaan kolme) muuta Noizia, jotka vaikka muutoin olivat hienompia, pidän kiinni mielipiteestäni että minulla oli paras hattu. Yritin myös perjantaina unissani noin miljoonatta kertaa saada kengät kuntoon, mutta taisin vain tuhota ne lopullisesti. Nyt on sitten Frostbiteen saakka aikaa pohtia, kuinka korjata kengät ja vyö, kaventaa caprit siististi ja parannella valesepalusta, saada Usagimodokit onnistumaan sun muuta. Kyllä tämä vielä tästä, ainakin yhden Turussa asuvan DMMd-ryhmätoverin kanssa on sovittu yhdessä pakertamisesta.

Yukiconissa lauantaina olin aamusta alkaen järjestyksenvalvojana (kyllä, saatoin huutaa kohteliaahkosti juuri sinulle). Oli kyllä taas kerran kilttiä con-kansaa, antoivat tietä ja jonottivat enimmäkseen kiltisti. Sen sijaan harmia aiheuttivat sivulliset ihmiset, kun jostakin syystä tapahtuma-alueen läpi pääsi kulkemaan väkeä mm. kirjastoon ja muskariin. Olin hieman turhan stressaantunut vahtimaan ovea, josta pääsi seulan lailla kulkemaan läpi rannekkeettomia ihmisiä, mutta onneksi sainkin viettää suurosan päivästä kiertelemässä. Kävin myös tyhjentelemässä jääkenttää ja vahtimassa sitä kaverini Kristan Shingeki no Kyojin -teemaisen taitoluisteluesityksen ajan. Piru että oli kylymä! Mutta sen arvoista, katsokaa vaikka Youtubesta (osa 1, osa 2).

Työvuoron jälkeen pääsin vapaalle ja sain viimein pikaommeltua viimeiset tikit Noiziin. Aoba!Johanna miehekkäästi sheivasi kulmani oikeaan muotoon, jonka jälkeen sain maskeerattua kaiken paitsi silmärajaukset (hrrr) ja liimattua lävistykset naamaan. Ehdin kävellä ehkä puoli minuuttia cossissa kun tuli ensimmäinen ihminen kysymään, olenko ostanut pukuni. Naurahdin epäuskoisesti, että maksaisinko muka tällaisesta hirvityksestä jollekin. Sitten näitä kehuja ja kysymyksiä satoi vielä pariin kertaan, hui. Olin viimeksi näin suosittu cossatessani aikanaan Melloa (jolloin minulle täysin ventovieraat pikkutytöt uhrasivat suklaata jotta jättäisin heidät henkiin - ilmaista suklaata, why not). Kristakin totesi, että varsikin paita on niin hyvin ommeltu, ettei uskoisi minun tekeleekseni. Poikettiin illalla vielä iltabileissä, missä oli sen verran kuollutta että ilmaisen juoman jälkeen palattiin koko poppoo tahoillemme nukkumaan.

Kehuja, lisää kehuja!

Sunnuntaina aloitin taas työvuorolla, joka jatkui niin lähelle conin loppua etten sitten viitsinyt tuoda cossia tapahtumapaikalle mukanani. Olisin vain juuri ehtinyt vaihtaa sen päälle ja tapahtuma olisi ohi. Sunnuntai meni todella nopeasti ohi enkä voi sanoa muistavani päivästä paljoakaan. Tapahtuman jälkeen poikettiin Timjan kanssa syömässä ja raahauduin aikomaani myöhemmin sitten tädin luokse. Maanantaina annoin itselleni luvan retkahtaa ja nukkua pitkät unet, minkä jälkeen ehdin muutaman tunnin viettää stadissa ennen paluuta koti-Turkuun.

Olen muuten viime aikoina saanut hämmentävän paljon kehuja. Vähän vaikka mistä: hymystäni, Noizista (minulta kysyttiin 2-3 kertaa tunnin sisään, mistä olen ostanut pukuni)... Luonnettakin on kehuttu, mikä herättää minussa suurta epäuskoa ja hämmennystä. En ole varma, paljonko egoni kestää vielä ottaa tätä vastaan, mutta pakko myöntää että tavallaan kerjään tätä. Oh stop it you, mutta ole hyvä ja jatka. Pieni egoboost tässä vaiheessa on ehkä vain hyväksi. Tai ehkä olisin tarvinnut tätä aikanaan teiniangsteissani, mutta taisin olla silloin niin sietämätön hirviöpenikka, ettei toivoakaan tällaisesta, haha.

Nyt näiden viimeaikaisten egoboostausten jälkeen onkin hyvä suunnitella entistä tarkempi aikataulu, jolla ahmin pääsykoekirjojen sisällöt sekä uusia kanjeja aivoihini. I can do this oh yes I can! ...mikä ei tarkoita, etten ottaisi vastaan vinkkejä sekä pääsykoelukemista että kanjeja varten.