JLPT 2013 ja onigiri-ilta

Tänään tulin hieman vastentahtoisesti töistä kotiin. Kiersin pitkää reittiä kaupoille, ja kaupoilla kulutin ruhtinaallisesti aikaa, kunnes alkoi olla melkein pakko suunnata kotiin. Aavistelin nimittäin, mitä posti on tuonut, koska kaverini oli jo ilmoittanut saaneensa tulokset JLPT:stä. Ja oikeinpa uumoilinkin - oven avatessani näin heti valkean A4-kokoisen kirjekuoren. Kuukausien odotus oli viimein ohi, mutta jostain syystä se ei helpottanut oloa sitten millään.

Is it dead? Hirviökirje!

Meni hyvän aikaa, ennen kuin uskaltauduin avaamaan kirjettä. Olin täysin varma, että tulos olisi hylätty, koska olin niin loppuun palanut kokeen aikana - varsinkin luetunymmärtämisessä. Hämmennyikin melkoisesti kaivaessani kuoresta astetta paremmalle paperille painetun todistuksen kokeen läpäisystä. Luin sen läpi ainakin kolmesti, ennen kuin kaivoin lopulta kännykän esiin soittaakseni ilouutiset parhaalle kaverilleni ja heti perään äidille. Isälle tuli laitettua viesti, mokoma kun on jossain Bangladeshin suunnalla niin ei tohdi soittaa. Muille ajattelin ilmoittaa täällä blogissa ensiksi, vaikka kutkuttikin kirjoittaa saman tien uutiset naamakirjaan.

Tällainenhan sieltä tuli. >) Taso N4: läpi.

Ja muihin aiheisiin! Noizia tehdessäni olen tainnut laihtua - hieman harmillisestikin. En todellakaan yritä laihduttaa tarkoituksella, varsinkaan juuri conien alla kun cosplay on jo valmis. Housuja on kavenneltu jo niin monesti, että alkaa näyttää pahalta - ja edelleen tippuvat jalasta! Kauhukseni huomasin myös muutama päivä sitten poskikuopat, mitkä ovat vihoviimeinen asia mitä haluan näin pian eron jälkeen (gosh, mitä ihmiset aiheesta puhuisivatkaan, Mika näännyttää itsensä nälkään jne.). Ratkaisin asian toivon mukaan lopullisesti poikkeamalla kaverin luona herkuttelemassa vatsantäydeltä tonkatsua, onigirejä ja erittäin murhanhimoisia tokugawa-karkkeja (sain osakseni naurua, kun karkin nieltyäni aloin tihrustaa yhtäkkiä verta valuvaa, kirveltävää kieltäni peilistä).

King of Tokyo - I might have died (3 times) but my flame is still alive!!

Illan aikana tuli myös tutustuttua uusiin ihmisiin ja pelailtua. Tokion valloituksessa en ollut aivan yhtä menestyksekäs kuin ähkyn syömisessä - kuolin jokaisella kierroksella kahden ensimmäisen joukossa. Edes viimeisen kierroksen piraatti-naamiaisasuni ei pelastanut henkeäni - päinvastoin; muut piruuntuivat ryöstöretkistäni niin pahasti, että yrittivät tappaa minut. Mokomat, vain yksi teistä onnistui! Opinpahan ainakin, että edes nopat eivät anna minulle sydämiä, buuhuu.

「伏見稲荷大社 合格御守 」, elikkä Fushimi Inari Taisha,
onnenamuletti kokeen läpäisyyn - näin vapaasti suomentaen.

Sitten hieman materialistista uskomushöpinää! Uusin aarteeni on onigiri-illan järjestäneeltä kaverilta saamani onnenamuletti pääsykokeita varten. Hän osti sen Inarin päätemppelistä Fushimi Inari Taishasta. Tätä pitää ruveta kantamaan mukana pääsykoekirjan ja muistiinpanovihkojen matkassa! Pyysin myös isääni katsomaan, josko ulkomaanreissuillaan löytäisi muutamia Kit Katteja (キットカット), niitä kun mokomia ei ilmeisesti myydä enää Suomessa. Kyllä, olen valmis turvaamaan yliluonnolliseen (ja Nestléen, tuohon ylikansalliseen riistoyritykseen) päästäkseni opiskelemaan Aasian tutkimusta. Puhumattakaan päivittäisestä raatamisesta kirjojen parissa sekä työviikkojen lyhentämisestä, jotta jää enemmän aikaa koekirjoille.

Tällaisia onnenkaluja/eväitä Japanissa on jaettu kokelaille. Do want!

Olen nähnyt taas painajaisia pääsykokeista. Milloinka satun koepaikalle muutamaa kuukautta etukäteen "harjoittelemaan" ja päädynkin puolivalmistautuneena suoraan koepenkkiin, milloin unohdan henkkarit kotiin tai unohdan ilmoittautua kokeeseen. Onneksi myös hyviä unia on taas mahtunut joukkoon: pari viikkoa sitten näin niin kauniin ilmestyksen, että mokoma on törmäillyt uniinikin. Näin nimittäin ilmiselvän naispuolisen version DMMd:n hahmosta Mink. Ehkä hieman lyhemmillä hiuksilla ja melko epäimartelevilla housuilla. Mutta ne absit, ne hiukset, se hymy - puhumattakaan bicepseistä. Nam nam, ja tuhma Mika taas kun tuijottelee ja haaveilee saavuttamattomia. Erityisesti, kun en häntä uskaltanut edes tervehtiä. Toisaalta puolustuksekseni voin sanoa, että hänellä näytti olevan parempaa seuraa koko illan, joten olisin vain ollut häiriöksi.

Kävin hakemassa vähän lisää opiskelutarvikkeita, kun alkoivat vihkot ja värilliset kynät loppumaan.