Desucon Frostbitea 1/2: alkufiilistä perjantailta

Desucon Frostbite 2014 on nyt siis ohitse ja kaipa pikkuhiljaa reilua viikkoa myöhemmin myös con-kooma alkaa olla takanapäin. Valehtelematta kyllä voin sanoa, että nukuin viime viikon aikana lähes kaksi vuorokautta putkeen tiistaisen työpäiväni jälkeen. Taisin kerran pari nousta alle tunniksi ja sitten painuin taas pehkuihin. Kun viimein heräsin suuressa energianpuuskassa, sain hetken pohtia että onko sitä tullut oltua tarpeeksi kauan immobiilina että on saanut SLT:n koipeensa. Mutta ensin alkufiilistelyä ja con-perjantai!

Ennen Desuconia tuli vietettyä rattoisa pariviikkoinen vuorotellen töiden ja cosplayn parissa. Ei oikeastaan ollut aikaa pohtia, mitä Suomen ensimmäinen K18-con voisi pitää sisällään. Saatiin kaverini Leenan kanssa viimeisteltyä Noiz (DRAMAtical Murder aka DMMd) oikein mukavannäköiseksi (Leenalle kiitos Usagimodokeista & vyöstä), ja Leenakin sai ommeltua Mizukin (DMMd) takkinsa koneellani. Voisi harkita jatkossakin cosplayprojektien yhdessä tekoa, ellen käynyt liikaa toisen hermoille. Animecon-kiireilyt aina välillä laittoivat kapuloita cosplayrattaisiin, mutta hienosti siitäkin taidettiin selvitä.

Wanhempi kuva, mutta halusin tunkea Noiz WIP:ejä tänne.

Usagimodokeja olin ensin kaavaillut tekeväni FinnFoamista, mutta tämä suunnitelma meni uusiksi, kun Presentosta minulle suositeltiin jotain kevyttä, valkeaa levyä. Ostin sitä sitten neljä kipaletta. Leena halusi kokeilla kuution tekoa, minkä seurauksena hän päätyikin kotiutumaan tarvikkeiden kanssa ja sain valmiit kuutiot muutamaa päivää myöhemmin käsiini. En valita, todella hienoa jälkeä tuli eikä minun tarvinnut kuin lakata, rei'ittää ja pujotella mokomat. Vyössäkin Leena auttoi aivan valtavasti, sillä tuherreltuani aikani ja turhauduttuani ikiajoiksi akryylimaaliin (uusin viharakkauteni) Leena nappasi taas siveltimen ja kohta minulla oli komea vyö.

Suuri armeijani, lähes valmiina.

Jotain sentään tein aivan itsekin: housut sain kaventaa jo kolmannen kerran, vyölenkit istuvat hieman kehnosti ja kenkien valkeista sisuksista paistaa vihreää maalia läpi. Jep, sormenjälkeni näkyy myös pukuni parannelluissa osissa. Kengät muuten onnistuivat paljon odottamaani paremmin, jos unohtaa sen valkean sisuksen. Olin yrittänyt liimailla kangasta vanhojen maihareiden päälle ja tuskastella ties kuinka paljon spatsien kanssa, kunnes salama kirkkaalta taivaalta: akryylimaalia ja tumma tussi. Ihan hienoahan siitä tuli, pitää vaan kärkiä siistiä taas ennen seuraavaa conia.

Maalailua maalailua, hieman siistimistä mustalla tussilla.

Juuri ennen coniin lähtöä, torstain ja perjantain välisenä yönä, nukuin vajaa puoli tuntia. VIRHE. Jos olisin kiltisti pysynyt hereillä, ei olisi tarvinnut kärsiä rytmihäiriötuntemuksista ja puolikuolleesta olosta, sillä kaikki oli hyvin ennen kuin totesin että nythän sitä ehtisi hetkeksi ummistaa silmänsä. Kun Leena siis tuli hakemaan minua kauppareissulle, olin hyvin kuollut sekä fyysisesti että psyykkisesti ja lähes valmis jättämään koko conin välistä. (Srsly tho', oonko mä olevinani muka 23 vaikka nukun näin kehnosti?) Elossa päästiin kuitenkin kauppaan saakka hakemaan särkylääkkeitä ja matkaevästä, ja sinne saapui pian kuskimmekin, kaverini Naru. Ajomatkasta Lahteen en muista juuri muuta kuin että reissukumppanini valittivat vuoronperää eksistään ja minä vuoronperään lueskelin ja torkuin. Tankkauspysähdyksen aikana löysin myös iltasatuaarteen itselleni: Kruunupäinen käärme (mistä tuli mieleeni, että voisi olla taas korkea aika päivittää Goodreads).

Lahteen saavuimme juuri ajoissa, jotta ehdin aloittamaan työvuoroani. Tai no, olisin ollut ajoissa jos työvoimapöytä olisi toiminut nopeammin, siinä taisi olla jokin isompi ongelma setvittävänä juuri ennen minua ja Leenaa. Sain kuitenkin kamppeet Greenroomin perukoille ja noudin liivit ja radion, minkä jälkeen aloitin kahdeksantuntisen palvelukseni neljällä tunnilla Riikon parina. Riiko on pitänyt minut hengissä aiemmissakin coneissa (lähinnä taluttamalla minut aamupalalle ja sitten työpisteelle kun olen ollut liikaa valveilla ennen vuoroani), ja hyvin sujui nytkin. Myös muut JV-tuttavat pitivät minusta huolta: sain kuulla taas niin paljon söpöstystä, että alan kohta vielä uskoa olevani oikeasti söpö poika. Minua myös hemmoteltiin karkein ja päärapsuin. Kannatti tulla taas JV:ksi, vaikka alkuhämmennykseni siitä, mitkä vuosikerrat nyt saikaan päästää sisälle ja kuinka kovassa nousussa joku saa olla, ennen kuin voin napsauttaa rannekkeen poikki, kestivätkin hyvän tovin.

Rapsuja! Karkkia! Rapsuja!

Keskiyön tullessa lasiin kävin pökerryksissä haukkaamassa pikaista yöpalaa ja kömmin Kuuseen nukkumaan. Kiitokset taas kavereille, jotka täyttivät ilmapatjani nukkumaan mennessään. Yö meni melko mukavasti puolisen metriä paksulla patjallani, joskin aamulla sain todeta Desuconin olevan minulle muotoon ommellun lakanan velkaa: se oli puhkikulunut juuri siitä kohdasta, missä JV-paidan selässä lukee Desurity.