Ennen vuoden vaihtoon lähtöä riitti hakemusten lisäksi vaikka ja mitä tekemistä. Tavoitteenani oli saada opinnot mahdollisimman hyvin pakettiin, nähdä ja kokea ihmisiä ja asioita, joille pitäisi sanoa vuodeksi heipat, hankkia alivuokralainen ja löytää uusi koti... Voin sanoa, että kiirettä piti. Tätä on hyvä muistella nyt Japanin asunnossa rentoa iltaa istuessani, kun kohta alkavat kurssit saavat lähes takuuvarmasti aikatauluni yhtä kiireeseen ja solmuun, kuin ne näiden muistelemieni kuukausien aikana olivat.
 |
| Ye I wish. |
Varsinaiset vaihto- ja apurahahakemukset palautin alkuvuodesta, jolloin olin samanaikaisesi jo kiireellä naputtelemassa kandityötäni. Kiireellä, mutta näin jälkiviisaasti todeten, en kovinkaan hyvällä teholla tai laadulla. Alkuun olin pitkään suunnitellut ja valmistautunut tekemään kandityötä Japanin mainoksista ja/tai runsaista maskoteista. Olin tutustunut aiheeseen vaikka millä mitoin, mutta lopulta päädyin epävarmuuksissani melko viime metreillä vaihtamaan aihetta. En kokenut, että sain käsiini kylliksi tutkimuskirjallisuutta ym. tieteellistä taustaa, joka käsittelisi Japania tai edes Aasiaa. Lähes jokainen markkinointia, mainontaa ja maskotteja käsittelevä teos, jonka sain käsiini, käsitteli eurooppalaisia ja/tai amerikkalaisia teorioita ja tilanteita. Kaksi japanisentristä kirjaa, jotka löysin, käsittelivät molemmat samaa yritystä.
Aikarajan lähentyessä päädyin vaihtamaan aihetta täysin ja tutustuin Japanin sukupuolivähemmistöihin. Kiireellä loppuun saatettu kandi ei kenties ole sellainen, josta voisin varsinaisesti olla ylpeä tai jota tulisin kauheasti hyödyntämään koskaan, mutta sain työn valmiiksi ja arvosana 3/5 ei ole se huonoin mahdollinen. Olen myös äärettömän tyytyväinen, että sain kerättyä aineiston, josta yli puolet oli kääntämätöntä japaninkielistä materiaalia. Vaikka työni oli mitä oli, sain kandista ehkä sen tärkeimmän annin: opin paljon itsestäni tutkimuksen tekijänä, kirjoittajana ja aikatauluttajana. Erehdyksen kautta, pääasiassa, kuten todetessani että kyllähän minä nyt ehtisin yhden päivän aikana katsoa, translitteroida ja kääntää koko videoaineistoni. Olisi myös mieluisaa tietää, millainen työstä ja tutkimusprosessistani olisi tullut, jos olisimme päässeet Aasian tutkijan tai jopa japanologin vetämään proseminaariryhmään, mutta sen näen sitten graduvaiheessa. Vaikka vetäjämme ei Japanista juuri mitään relevanttia tiennytkään, hän veti tyynesti moninaisten kulttuurien ja kielten opiskelijoiden ryhmää ja kolmen japanistiopiskelijan kanssa saimme opponoida toisiamme.
 |
| Baibai kandi, never again. Paitsi sit gradu... |
Kandityön jälkeen olin suunnitellut ehtiväni suorittaa vielä sivuainekokonaisuuden kesällä, mutta lopulta työkiireet ja uupumus vaikuttivat siihen, että kävin kaksi kurssia sukupuolentutkimuksen kesäopintoja mutta jätin kolme kirjatenttiä suorittamatta. Jos olen oikein onnekas, Suomeen paluuseeni mennessä voisin yrittää uudelleen suorittaa ensisijaisen sivuainetoiveeni tietojenkäsittelytieteen – ja huonoimmassa tilanteessa voin vain tenttiä ne kolme kirjatenttiä ja kandivaiheeni opinnot ovat siinä. Tällä hetkellä siis kandivaiheen opintoni ovat Japani 3 -kurssia ja yhtä sivuainekokonaisuutta vaille valmiit, ja tuon Japani 3 saan hyväksiluettua täällä vaihdon aikana käymistäni kursseista.
Yliopiston kesäloma ei mennyt tietenkään pelkkään opiskeluun ja kahden työpaikan tasapainotteluun. Kevään ja alkukesän aikana kävin muutamissa bileissä (mm. vaihtareiden Izakaya party, ainejärjestön risteily), vaihtarikavereiden läksiäisissä ja parilla Kuopion reissullakin. Yksi vaihtarikaveri, T-chan, tuli viettämään Juhannusta perheeni kanssa meidän mökille. Isä oli taas innoissaan, kun pääsi esittelemään mökkiä, kalastusvenettään ja lähistön kalasääksen pesää. Sunnuntain olimme suureksi osaksi Kuopiossa, missä valitettavasti melkein kaikki suunnittelemamme kohteet olivat juhannuslomilla. Pääsimme kuitenkin onneksi poikkeamaan Puijon tornissa (todistamassa väitteeni, että Kuopio on enemmän metsää ja järveä kuin kaupunkia), Raxissa (T-chanin ensimmäinen kerta pizza-buffetissa) ja satamassa, missä T-chan kokeili ensi kertaa jäätelökioskista ostettua jäätelöä. Varhain maanantai-aamuna lähdimme jo isän kyydillä ajamaan takaisin kohti Helsinkiä.
 |
| Kuopio? Enemmänkin metsää ja järveä. |
Heinäkuussa oli edessä sekä työkiireideni huipennus että helpotus. Sanelunpurkutyöni oli loppunut jo kesäkuun loppuun, ja heinäkuun Animeconin jälkeen toinenkin työni päättyi. Olin varsinaisesti ohjelmavastaava, mutta peruutusten ja sairaustapausten myötä päädyin antamaan suuren osan vastuustani muulle coniitti-tiimille ja liityin kunniavierastiimiin assaroimaan. Vaikka koen tunnontuskia siitä, etten voinut olla koko ajan läsnä ja tavata kaikkia ohjelmanpitäjiä, oli con-viikko varmaan paras mitä muistan kokeneeni. Olen jo kauan toivonut pääseväni joskus kunniavierastiimiin, ja nyt pääsin suht tiiviisti työskentelemään sen parissa hakien ja saattaen vieraita lentokentältä/-lle, avustaen ja opastaen niin tapahtumassa kuin nähtävyyksissäkin ja tehden kv-asioihin liittyviä kiireisiä ja tilanteeseen liittyviä päätöksiä, jos jotakin suunnitelmaa piti muuttaa. Tapahtuman aikana olin häviävän lyhyen hetken itse tapahtumapaikalla, mutta siitä huolimatta nautin näistä päivistä valtavasti. Vielä kun tapahtumanjälkeiset järjestelyt sujuisivat yhtä jouhevasti ja pomo olisi tavoitettavissa...
Asunnon suhteen minulla kävi valtava tuuri: eräs kaverini tarvitsi asuntoa Helsingistä ja omani kävi hänen ja kumppaninsa tarpeisiin ilmeisesti kuin kirja hyllyyn. He jopa halusivat vuokrata kalustettuna, jolloin minun tarvitsi huolehtia vain kirjani, astiani sun muut pienesineet varastoon. Ainoa hieman haastetta tuottava aspekti oli, että he tarvitsivat asunnon jo heinä-elokuun taitteessa, kun taas oma lentoni Japaniin lähti vasta elokuun lopulla. Vaikka tästä seurasi kiirettä pakata ja sopia isän kanssa osan tavaroiden kuljetuksesta Kuopioon tai mökille, lopulta kuukausi kodittomana oli mainio tilaisuus reissata hieman.
 |
| Kavereita ja bileitä koko edellisten parin kiireisen vuoden edestä! |
Kodittomuusjaksoni aikana pidin tukikohtaa Helsingissä asuvan kummitätini vierashuoneessa samalla, kun poikkesin parilla visiitillä Kuopiossa ja mökillä sekä noin viikon reissulla Oulussa siskoni perheen parissa. Siskonpoika on kasvanut valtavasti ja voin vain sanoa, että tulen olemaan sietämätön jos joskus saan omia lapsia! Kännykkäni on täynnä äskettäin 2 vuotta täyttäneen muksun kuvia ja videoita, ja aina tilaisuuden tullen höpötän tuntikausia siitä, kuinka laitoimme muksun kanssa ruokaa ja kuinka hän nukahti minun seurassa minuuteissa (vanhempiensa nukuttaessa meni vähintään puoli tuntia), kuinka muksu auttoi minua valitsemaan uudet kengät ja kuinka innoissaan muksu auttaa missä tahansa kotityössä mihin ikä ja pituus riittää (ruoanlaitossa ym. piti pituudessa vähän auttaa ottamalla muksu syliin). Muistoni ovat täynnä samanveroisia tarinoita myös Kuopiossa asuvasta kummitytöstäni, ja ei-lapsirakkaiden kavereiden kannattaa siis välttää puhumasta seurassani mistään, mikä voisi muistuttaa näistä muksuista, koska minua on sitten vaikea saada aiheesta hiljenemään. Kuten waifu sai eilisiltana junassa huomata, kun lopetin vasta hänen pysäkkinsä tultua kohdalle.
 |
| Niin paljon kuvia ja videoita ja tarinoita kummitytöstä ja siskonpojasta. |
Kesän ja alkusyksyn aikana pyrin myös näkemään mahdollisimman monia kavereitani, joskaan aivan kaikkien kanssa en tietenkään ehtinyt. Hoitokissojeni toinen omistaja halusi käydä kahvilla ja sain lahjaksi matkaluettavaa ja lukollisen laukkuvyön – häntä ja hoitokisuja tulee kyllä ikävä! Yllättäen pääsin näkemään myös vuoden takaista vaihtaria ja kaveriani G-kunia, joka oli vanhempiensa kanssa Suomessa käymässä. 27.8., lähtöäni edeltävän maanantain iltana pidin myös vapaamuotoisen läksiäishengauksen pizzabuffassa, jonne saapui niin aikaa viettämään kuin nopeasti heippoja sanomaan kymmenisen kaveria. Y-chan jopa käytti minut syömässä lentoa edeltävänä päivänä. Kun torstaina 30.8. lentoni lähti, saattoi kummitäti minut kentälle ja varmisti, että pääsin kunnialla turvatarkastuksista läpi. Mutta tarkemmin lennosta ja muista järjestelyistä seuraavassa postauksessani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti