Miten japania kirjoitetaan?

Siltä varalta, että tätä lukee joku joka ei tiedä paljoa japanin kielestä, aloitetaan kertaamalla muutamia perusasioita. Yleiskattavaa pidempää esitelmää en tähän raapusta, mutta sen verran kertaan yleistietoa, että untuvikotkin pysyvät halutessaan mukana ilman, että tarvitsee koluta nettiä ja kirjastoa läpi. Pahoittelen mahdollisia pikkuvirheitä; en jaksanut esimerkiksi alkaa laskemaan hiraganojen ja radikaalien määrää vaan lunttasin netistä. Hups. Jos näet hassuja laatikoita tai muuta omituista niissä kohdin, kun pitäisi olla japanilaisia merkkejä, googlaile ohjeet kuinka saat japanilaisen tekstin käyttöön selaimellasi ja tietokoneellasi.

Japania kirjoitetaan käyttäen kana- ja kanji-merkkejä, sekä jonkin verran arabialaisia numeroita ja länsimaalaisia kirjaimia. Kana-merkeillä tarkoitetaan hiragana- ja katakana-merkkejä. Niitä voi ja verrataankin usein tavukirjoitukseen. Suurin osa kana-merkeistä on muotoa konsonantti + vokaali tai konsonantti + konsonantti + vokaali (ka, ri, tsu, chi). Kahdella samalla konsonantilla alkavia merkkejä ei ole, vaan pieni tsu-merkki tuplaa seuraavan konsonantin: つき luetaan tsu + ki, mutta っき on kki. Kirjoitussuuntana käytetään perinteisesti ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle, mutta myös länsimaalainen kirjoitussuunta (vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas) on hyvin yleistä. Jos japania halutaan kirjoittaa länsimaalaisin kirjaimin, puhutaan roomajista (ローマ字). Esimerkkisana "auto" on japaniksi kanjilla 車, hiraganalla  くるま, katakanalla クルマ ja romajilla kuruma.

Hiraganaa käytetään mm. korvaamassa kanjeja (erityisesti lasten teksteissä), furiganoina (kanjien ääntämisohjeina keskellä tekstiä), joissakin nimissä sekä sanojen taivutuksessa ja partikkeleina. Hiraganoja on yhteensä 46 kappaletta. Katakanoilla kirjoitetaan esim. lainasanoja ja nimiä, ja sillä voidaan korostaa tekstiä (vrt. länsimaalaisilla kirjaimilla kursiivii). Katakanat vastaavat lähes täysin hiraganoja, mutta niillä on erojakin: katakanoja on muutama kappale enemmän (lainasanoja varten) eikä hiraganojen を-merkkiä vastaavaa ヲ-katakanaa juurikaan käytetä. Japanilaiset myös opettelevat vieraita kieliä pitkälti kana-merkistön avulla, minkä vuoksi monet sanat saavat erikoisen ääntämisasun: englannin sana "pet" on japaniksi/japanin englanniksi ペット eli petto. Hiraganat osaan jo vaikka unissani, mutta katakanojen merkit シ ja ツ sekä ソ ja ン meinaavat välillä vielä sekoittua - varsinkin, kun yritän lukea jonkun käsin kirjoittamaa tekstiä.

Suinpäin kanjien maailmaan. Kyokon hieno heittäytyminen kuvaa välillä hulluakin Japani-...hulluuttani.

Kanjit ovat niitä monimutkaisempia merkkejä. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että yhtä sanaa tai ajatusta vastaa yksi kanji. Kullakin kanjilla voi olla kuitenkin useita eri merkityksiä - varsinkin yhdistettäessä niitä kahden tai useamman kanjin sanoiksi tai muiksi merkityskokonaisuuksiksi. Esimerkiksi kanjiyhdistelmä 万年筆 muodostuu kanjeista, joiden merkitykset ovat: kymmenen tuhatta, vuosi ja kirjoitus/sivellin. Yhdistelmä lausutaan mannenhitsu ja se tarkoittaa täytekynää. Järkeenkäypää, muttei välttämättä ihan ilmeistä.

Kanjeilla on usein vähintään kaksi lausuma- eli lukutapaa. Toinen niistä on on-yomi, ns. kiinalainen lukutapa. Kanjit on alunperin lainattu Kiinasta, vaikka monien merkitys ja lukutapa on muuttunut. Kun-yomilla tarkoitetaan japanilaista lukutapaa. On-yomia käytetään usein useamman kanjin yhdistelmien lukemiseen, mutta täysin selkeää sääntöä lukutavalle ei ole. Lisäksi useille kanjeille on nanori-lukutapa, jota käytetään vain nimissä - jos aina niissäkään.

Japanissa on 2136 niin sanottua jouyou-kanjia, jotka kaikkien tulisi osata. Ne on tarkkaan jaettu eri luokka-asteilla opeteltaviksi (luokat 1-6 sekä ylempi kouluaste). 2000-3000 kanjia on yleisessä käytössä Japanissa, mutta koska mitä tahansa kiinalaista merkkiä voi käyttää kanjina, kokonaismääräksi on arvioitu jopa noin 100 000. Tietokoneohjelmat ja fontit tuntevat noin 6000 kanjia (tosin erilaisia fontteja on tehty melko vähän, koska esim. graafiset suunnittelijat tapaavat koko fonttikokoelman luomisen sijaan tehdä fontin vain sen hetken projektinsa tarvitsemille merkeille). Japanissa, kuten englantiakin puhuvissa maissa, opiskelijoilla on usein yksikielisiä sanakirjoja esim. ääntämyksien tarkistamista varten. Onhan se ymmärrettävää, kun pitää osata reilut 2000 kanjia plus oman alan erikoissanaston kanjit päälle.

Kanjit rakentuvat 214 radikaalista (bushu) / komponentista, joista osa toimii myös itsenäisinä kanjeina. Periaatteessa komponentti on pienin osa, mihin kanjin voi jakaa. Kullakin kanjilla on yksi radikaaliksi määrätty komponentti, jonka avulla sen löytää vaikkapa sanakirjoista. Jotkin sanakirjat tosin ovat kyllin armollisia, että voit hakea kanjia sen kaikkien rakennuspalasten avulla, eikä aina siis tarvitse tietää juuri sitä oikeaa radikaalia. Komponenteilla on omat merkityksensä, ja joskus kanjin merkitystä ja lukutapaa voi yrittää arvailla sen mukaan, mistä komponenteista se rakentuu. Harvoin kuitenkaan kanjin tarkkaa merkitystä ja lukutapoja saa pääteltyä suoraan sen ulkonäöstä. Komponentteja ei periaatteessa tarvitse erikseen opetella ellei halua, mutta on hyvä tietää niiden olemassaolosta voidakseen käyttää sanakirjoja tehokkaasti. Lisää voi lukea vaikkapa Kanjikaverin sivuilta.

Arabialaisia numeroita käytetään yleisesti kanjien rinnalla. Esimerkiksi kaupoissa hinnat kirjoitetaan useammin arabialaisin kuin japanilaisin numeroin. Länsimaalaiset kirjaimet taas esiintyvät esimerkiksi tuotteiden tai firmojen nimissä, sekä tietysti ulkomaalaista tekstiä kirjoitettaessa.

Kommentoikaa vapaasti; jäikö jotain olennaista puuttumaan tai menikö jotain väärin?