JLPT:tä ja muuttoja

Näinhän se vain on lähes täysi kuukausi nyt JLPT:stäkin ehtinyt vierähtää ja olen joululahjaksi saanut uuden (vihdoin viimein toimivan ja itse valitun) tietokoneen, jolla pääsee päivittelemään. Tuli myös isomman puoleinen elämäremontti koettua alkukuussa, kun pääsi exän nurkista muuttamaan omaan kämppään. On kyllä meinannut välillä sen verran keittää... Mutta ihan hyvä saada nyt rauhassa laitella omaa elämää takaisin kuntoon ilman, että tarvitsee kuunnella kuinka toinen harrastelee keimalupuheluita viereisessä huoneessa. Meni nimittäin JLPT enimmäkseen nukkumiseksi kun edeltävän yön olin viettänyt pitkällä yölenkillä kun ei jaksanut sellaista randomeille ihmisille keimailua omassa kotonaan kuunnella.

Uusi rakkauteni, Kyoukai no Kanata

JLPT-painajaisia

Mietintöjä ennen JLPT:tä

Ei ole enää montaa päivää, kun pitäisi hallita noin miljoona sanaa, kolmisen sataa kanjia (lukuisine lausunta- ja käyttötapoineen) sekä kiva kompakti pakkaus kielioppia. Välillä sitä nousee kauhunhiki - olisiko kuitenkin pitänyt mennä vain N5-kokeeseen ensin? Sitten taas tulee hyvinkin itsevarmoja hetkiä. Kanjeja ei enää paljoa ole, kielioppi on kyllä hanskassa, sanoja pitäisi juurruttaa enää muutamia. Erityisen suuri osa opiskelusta on tapahtunut tällä iPhonella, jolla nytkin tätä kirjoitan. Sen lisäksi, että iKanji Touch ja JLPT Study -apit ovat olleet käytössä, kävin lukemassa erään vierailijani blogia, missä kuulin ensikertaa Memrisestä. Kiitos, Linnunhymy.

Ukemikipuja

JLPT lähestyy uhkaavasti ja aikidon ensimmäinen graduointi vielä sitäkin uhkaavammin. Pääsääntöisesti on kahdesti viikossa tullut käytyä aikidossa, mutta viime kuussa iski välikorvan tulehdus. Olihan se ihan hauskaa, kun huimauksen takia maailma pyöri pari viikkoa miten sattui, mutta muutama työpäivä ja peräti viidet harkat jäivät välistä. Lääkäri käski liikkua, että lähtee huimaus pois tai ettei ainakaan pahene, mutta kuulema aikido oli vähän liikaa pyörimistä. Ei siinä mitään, tässä vaiheessa lähes täysin sain unohdettua suurimman osan tekniikoista. Ja varsinkin ukemit. Eli ne kuperkeikkamaiset kaatumistekniikat, millä varmistetaan ettei luut hajoa kun joku esim. heittää sinut maahan. Tai joilla pääset ottamaan välimatkaa hyökkääjään, mikäli tilanne käy vähän tukalaksi. Tai parkouraat itsesi ehjänä (en kanna vastuuta, älä kokeile kotona) portaat alas tai halki mukulakivien. Olisi pitänyt osata ukemit jo karateaikanani niin en ehkä olisi niin komeasti murskannut kylkiluitani rappusissa.

Näin komeastihan se menee. Meidän lainakissakin tekee melkein yhtä hyviä mae ukemeita kuin tämä.

Kokeita horisontissa, vähän aikidoakin

Vähän aikaa sitten saapui JLPT:n osallistumislipukkeeni postissa. Nyt pitää vain varmistaa, etten vahingossa kadota sitä tai unohda, mihin sen sijoitin. Ja opiskella vielä niiiiin paljon kanjeja. Kielioppiini luotan jo melko vahvasti, mutta silti kertailen sitäkin päivittäin. Sanasto on vielä hieman ruosteessa, mutta niin paljon näkyy tuttua. ettei tuosta tarvinne stressata. Sen kun lueskelen ja teen lauseita lauseiden perään.

Woohoo, kasa kirjoja!

JLPT-ilmoittautumiset

Noin tunti sitten postiluukusta kolahti kirje Japanin suurlähetystöltä. Ilmoittautumislomake joulukuun JLPT-koetta varten saapui siis vihdoin, juuri kun aloin harkita josko pitäisi tarkistaa, hukkuiko lähettämäni viesti matkan varrelle. Ilmoittautuminen alkaa viikon päästä sunnuntaina, joten siihen asti on aikaa testailla taitojani ja mittailla mahdollisuuksiani: pärjäänkö tason N4-kokeessa vai pelaisinko varman päälle menemällä N5-tason kokeeseen?

 

Yeah mama I'ma ready! ...in December.

Opiskelusuunnitelmia: JLPT ja pääsykokeet

Tässä sitä taas ollaan, täynnä opiskelun intoa ja uuden tiedon paloa. Tai näin sopii toivoa, koska pääsykoeopiskelujen uudelleenaloituksen lisäksi aloitin uutta projektia, jonka deadline on vähän lähempänä: JLPT.

Animecon X: erään vastuuihmisen mietteitä (sunnuntai ja purku)

Elikkä sitten päästään sunnuntain puolelle sekä tapahtuman purkuun. Oli äärettömän ihanaa saada nukuttua reilut 6 tuntia lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Jaksoin kohtuullisen virkeästi herätä ja patistaa pommiin nukkuneen avokkinikin hereille. Kiireellä laitoimme kamat kasaan ja lähdimme kohti pysäkkiä. Kunnes kävellessämme pintaan nousi kylmä hiki, kun tajusin katsoneeni illalla eli äärettömän väsyneenä bussiaikatauluja lauantain kohdalta. Ei ole edes todellista. No, vilkaisin kännykästä aikatauluja ja päätin että nyt kävelytän nurisevan avokkini Pyörönkaarelle; sieltä nyt ainakin kulkisi busseja koko ajan. WRONG!

Animecon X: erään vastuuihmisen mietteitä (perjantai ja lauantai)

Pahoittelen etukäteen, etten varmastikaan muista kaikkea, mitä tapahtui. Lähellekään. Sen verran oli stressiä ja valvomista kaiken sen mukavan joukossa.

Perjantain 12.7 sain neuvoteltua itselleni vapaapäiväksi - onneksi! Täältä toispual Suomea olisikin voinut olla haastavaa ehtiä työpäivän jälkeen kalakukkokaupunkiin ja tapahtumapaikkaa järjestelemään. Jokin hetkellinen mielenvika sai minut päättämään että hei, minä ja avokki ehditään kyllä ihan mukavasti siihen aamuseitsemän junaan eli sillä mennään. No, edeltävä yö meni kootessa jo kuukausia sitten aloittamani Infokansion viimeisiä rippeitä. Vähän vajaaksi jäi vieläkin, ja sain vielä perjantai-iltana soitella eräiltä ihmisiltä täytettä kaikkitietävään tekstitiedostooni. Puolisen tuntia ennen kuin lähdimme juna-asemalle tajusin, että kai se pitäisi pakatakin. Avokki oli tehnyt cosplayta ja pakkaillut hissukseen pitkin yötä (ehtiköhän se ottaa lyhyet torkutkin jossain välissä?), mutta itse tajusin vasta tuossa välissä että mitään en ole pakannut.

Välipäivitys: Muistoja Japanista

Tässä on kiireen lomassa tullut mietittyä raha-asioita ja laskeskeltua, josko saisin rahaa kasaan joko uuden vuoden tai kevään Japanin matkaa varten. Suuret suunnitelmat tuovat eläviä muistoja vuoden 2010 Japanin matkastani (6.-26.5.). Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani aivan yksin. Vaikka alun perin hieman yritinkin saada matkaseuraa, en usko että olisin voinut nauttia näistä viikostani yhtä hyvin (tai ainakaan samalla tavalla), jos mukana olisi ollut ennestään tuttuja. Tai ihan alun perinhän minun oli tarkoitus lähteä Eurooppaan reilaamaan, mutta kaverin työajat menivät uusiksi eikä isä suostunut päästämään minua yksin reilille. Tein sitten parissa minuutissa päätöksen, että "Japaniin sitten saat luvan päästää" - ja niinhän päästikin.

Tänne olisi taas päästävä.

Tauon paikka

Nyt alkaa tosiaan kiirettä olemaan sen verran, että ei oikein muuta voi kuin laittaa virallisen parin viikon tauon kanjien opiskelulle. Pahus. Olihan se arvattavissa mutta silti tekisi mieli vain ponnistella eteenpäin, jäärä kun olen. Animecon on viikonloppuna, ja silloin saadaan tämän hetken suurin kiireeni pois alta. Toisaalta toivon Animeconin alkavan jo huomenna, toisaalta haluan lisää aikaa. Vastuuhommat on lähes täysin jo hoidettu eikä niistä ole huolta, mutta cosplay tuskin tulee täysin valmiiksi viikonloppuun mennessä. Erityisesti, kun nyt on menossa seitsemän päivän työputki kahdesta kymmeneen, nam. Tähän mennessä olen saanut suurosan kankaista leikattua. Ja minulle on selvinnyt, etten saa mistään tiettyä osaa hahmoni laukkua varten koska toimitusaika olisi reilut kaksi viikkoa.