Desucon Frostbitea 1/2: alkufiilistä perjantailta

Desucon Frostbite 2014 on nyt siis ohitse ja kaipa pikkuhiljaa reilua viikkoa myöhemmin myös con-kooma alkaa olla takanapäin. Valehtelematta kyllä voin sanoa, että nukuin viime viikon aikana lähes kaksi vuorokautta putkeen tiistaisen työpäiväni jälkeen. Taisin kerran pari nousta alle tunniksi ja sitten painuin taas pehkuihin. Kun viimein heräsin suuressa energianpuuskassa, sain hetken pohtia että onko sitä tullut oltua tarpeeksi kauan immobiilina että on saanut SLT:n koipeensa. Mutta ensin alkufiilistelyä ja con-perjantai!

JLPT 2013 ja onigiri-ilta

Tänään tulin hieman vastentahtoisesti töistä kotiin. Kiersin pitkää reittiä kaupoille, ja kaupoilla kulutin ruhtinaallisesti aikaa, kunnes alkoi olla melkein pakko suunnata kotiin. Aavistelin nimittäin, mitä posti on tuonut, koska kaverini oli jo ilmoittanut saaneensa tulokset JLPT:stä. Ja oikeinpa uumoilinkin - oven avatessani näin heti valkean A4-kokoisen kirjekuoren. Kuukausien odotus oli viimein ohi, mutta jostain syystä se ei helpottanut oloa sitten millään.

Is it dead? Hirviökirje!

Vuoden alkua ja Yukiconia

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Täällä ollaan saatu vuosi käyntiin työn ja cosplay-stressin merkeissä. Alkavasta pääsykoestressauksesta puhumattakaan. Stressi on saanut minut kipeäksi (en kuvitellut olevani animehahmon tapaan niin heikko, että saisin kiireellä ja stressillä kuumeenkin nousemaan) ja toinen käsi on ollut viikkoja liian kipeänä aikidoon. Nyt on ollut melkein kuukauden harkkatauko siis, mutta vihdoin eilen venytellessäni huomasin käden parantuneen - saan sen vihdoin taas suoraksi ilman kipua! Myös kotegaeshi on täysin kivuton. Illalla siis harkkoihin, vaikka mitenkä pitäisi muka yrittää siivota cosplay-sotkut pois. Harkat ovat nyt tärkeämmät.

On se vaan niin stressaava puku, mutta silti melkein nautin joka hetkestä.

JLPT:tä ja muuttoja

Näinhän se vain on lähes täysi kuukausi nyt JLPT:stäkin ehtinyt vierähtää ja olen joululahjaksi saanut uuden (vihdoin viimein toimivan ja itse valitun) tietokoneen, jolla pääsee päivittelemään. Tuli myös isomman puoleinen elämäremontti koettua alkukuussa, kun pääsi exän nurkista muuttamaan omaan kämppään. On kyllä meinannut välillä sen verran keittää... Mutta ihan hyvä saada nyt rauhassa laitella omaa elämää takaisin kuntoon ilman, että tarvitsee kuunnella kuinka toinen harrastelee keimalupuheluita viereisessä huoneessa. Meni nimittäin JLPT enimmäkseen nukkumiseksi kun edeltävän yön olin viettänyt pitkällä yölenkillä kun ei jaksanut sellaista randomeille ihmisille keimailua omassa kotonaan kuunnella.

Uusi rakkauteni, Kyoukai no Kanata

JLPT-painajaisia

Mietintöjä ennen JLPT:tä

Ei ole enää montaa päivää, kun pitäisi hallita noin miljoona sanaa, kolmisen sataa kanjia (lukuisine lausunta- ja käyttötapoineen) sekä kiva kompakti pakkaus kielioppia. Välillä sitä nousee kauhunhiki - olisiko kuitenkin pitänyt mennä vain N5-kokeeseen ensin? Sitten taas tulee hyvinkin itsevarmoja hetkiä. Kanjeja ei enää paljoa ole, kielioppi on kyllä hanskassa, sanoja pitäisi juurruttaa enää muutamia. Erityisen suuri osa opiskelusta on tapahtunut tällä iPhonella, jolla nytkin tätä kirjoitan. Sen lisäksi, että iKanji Touch ja JLPT Study -apit ovat olleet käytössä, kävin lukemassa erään vierailijani blogia, missä kuulin ensikertaa Memrisestä. Kiitos, Linnunhymy.

Ukemikipuja

JLPT lähestyy uhkaavasti ja aikidon ensimmäinen graduointi vielä sitäkin uhkaavammin. Pääsääntöisesti on kahdesti viikossa tullut käytyä aikidossa, mutta viime kuussa iski välikorvan tulehdus. Olihan se ihan hauskaa, kun huimauksen takia maailma pyöri pari viikkoa miten sattui, mutta muutama työpäivä ja peräti viidet harkat jäivät välistä. Lääkäri käski liikkua, että lähtee huimaus pois tai ettei ainakaan pahene, mutta kuulema aikido oli vähän liikaa pyörimistä. Ei siinä mitään, tässä vaiheessa lähes täysin sain unohdettua suurimman osan tekniikoista. Ja varsinkin ukemit. Eli ne kuperkeikkamaiset kaatumistekniikat, millä varmistetaan ettei luut hajoa kun joku esim. heittää sinut maahan. Tai joilla pääset ottamaan välimatkaa hyökkääjään, mikäli tilanne käy vähän tukalaksi. Tai parkouraat itsesi ehjänä (en kanna vastuuta, älä kokeile kotona) portaat alas tai halki mukulakivien. Olisi pitänyt osata ukemit jo karateaikanani niin en ehkä olisi niin komeasti murskannut kylkiluitani rappusissa.

Näin komeastihan se menee. Meidän lainakissakin tekee melkein yhtä hyviä mae ukemeita kuin tämä.

Kokeita horisontissa, vähän aikidoakin

Vähän aikaa sitten saapui JLPT:n osallistumislipukkeeni postissa. Nyt pitää vain varmistaa, etten vahingossa kadota sitä tai unohda, mihin sen sijoitin. Ja opiskella vielä niiiiin paljon kanjeja. Kielioppiini luotan jo melko vahvasti, mutta silti kertailen sitäkin päivittäin. Sanasto on vielä hieman ruosteessa, mutta niin paljon näkyy tuttua. ettei tuosta tarvinne stressata. Sen kun lueskelen ja teen lauseita lauseiden perään.

Woohoo, kasa kirjoja!

JLPT-ilmoittautumiset

Noin tunti sitten postiluukusta kolahti kirje Japanin suurlähetystöltä. Ilmoittautumislomake joulukuun JLPT-koetta varten saapui siis vihdoin, juuri kun aloin harkita josko pitäisi tarkistaa, hukkuiko lähettämäni viesti matkan varrelle. Ilmoittautuminen alkaa viikon päästä sunnuntaina, joten siihen asti on aikaa testailla taitojani ja mittailla mahdollisuuksiani: pärjäänkö tason N4-kokeessa vai pelaisinko varman päälle menemällä N5-tason kokeeseen?

 

Yeah mama I'ma ready! ...in December.

Opiskelusuunnitelmia: JLPT ja pääsykokeet

Tässä sitä taas ollaan, täynnä opiskelun intoa ja uuden tiedon paloa. Tai näin sopii toivoa, koska pääsykoeopiskelujen uudelleenaloituksen lisäksi aloitin uutta projektia, jonka deadline on vähän lähempänä: JLPT.

Animecon X: erään vastuuihmisen mietteitä (sunnuntai ja purku)

Elikkä sitten päästään sunnuntain puolelle sekä tapahtuman purkuun. Oli äärettömän ihanaa saada nukuttua reilut 6 tuntia lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Jaksoin kohtuullisen virkeästi herätä ja patistaa pommiin nukkuneen avokkinikin hereille. Kiireellä laitoimme kamat kasaan ja lähdimme kohti pysäkkiä. Kunnes kävellessämme pintaan nousi kylmä hiki, kun tajusin katsoneeni illalla eli äärettömän väsyneenä bussiaikatauluja lauantain kohdalta. Ei ole edes todellista. No, vilkaisin kännykästä aikatauluja ja päätin että nyt kävelytän nurisevan avokkini Pyörönkaarelle; sieltä nyt ainakin kulkisi busseja koko ajan. WRONG!