Japani 2015 osa 6: Tokioon ja kotiin, päivät 19-22

Luvassa viimeinkin viimeinen päivitys 2015 Japanin reissustani. Kylläpä tämän kanssa tuli viivyteltyä. Onneksi ollut valtavasti kuvia ja twiittejä apuna, kun olen pohtinut, mitä tuli tehtyä ja milloinka. Nyt pääsen sitten rauhoittumaan vähän kuvienkin kanssa ja palaamaan nykyhetkeen - alle kuukausi enää siihen, että pitäisi kuulua yliopiston Liikkuvuuspalveluilta, saanko luvan hakea vaihtoon vaiko en. Mutta nyt ensin viimeiset päivät Tokiossa ja paluu Suomeen.

Päivä 19 - Tokioon taas

7.4. palasimme aamulla Tokioon. Nappasin Osakan asemalta energiaa tuomaan matcha lattea - jälleen kerran hieman turhan makeaa makuuni, mutta hyvin se meni alas kuitenkin.

Matcha lattea

Suuri osa päivästä meni taas junassa ja sitten rennosti hotellin lähiympäristöä jalan kierrellessä. Paljoa tekstiä ei siis tältä päivältä ole luvassa; olimme aika nuutuneita ja aamulla oli tarkoitus herätä taas ajoissa. Illalla poikkesimme izakayassa syömässä, missä tarjolla oli mm. kokonaisina paistettuja katkarapuja ja suurin syömäni chawanmushi. Isä valitettavasti söi herkullisia katkarapuja myös, ja joi olutta, minkä seurauksena oli sitten paha kihtikohtaus. Seuraavan päivän isä vielä sai käveltyä, mutta loppuajaksi hän linnoittautui hotellille lepuulle. Isällä kun kihtiä on sen verran harvoin, hän ei yleensä kuljettanut lääkkeitä mukanaan. Lääkärillekään ei tainnut tehdä mieli kuin vasta sitten Suomessa.

Harmiherkut!

Huge ass chawanmushi, herkkua!

Hotellille palattuamme sain napattua muutaman kuvan tästä luksushuoneesta (joskaan kuvat eivät tee oikeutta). Pääsin myös peilistä ihmettelemään niskaani, jonka keväinen aurinko oli jo ehtinyt polttaa karrelle.

Siistiä siistiä, mutta tatamia tuli ikävä.

Kylpyamme, johon melkein mahtui istumaan.

Yöllä siis... oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan. Päädyin kuitenkin hotellin netin varassa tutustumaan Desuconin aprillipilaksi tarkoittamaan Tsundr-deittisivustoon. Tai tutustumissivustoon. Tai miksi tuota nyt kutsuisikaan. Tuli valvottua aamuneljään asti, mikä tuntui sitten aamun väsyneissä tunnelmissa.

Päivä 20 - Buddhan syntymäpäivä

Autio aamuinen Tsukijin kalatori.

Tyhjää on.

8.4. valkeni helpotuksen kera, kun olin saanut myöhässä olevan palkkani tilille. Olin jo ehtinyt pohtia, olisiko pitänyt turvata lainaamaan isältä, jotta pääsisin takaisin kotiin. Aamulla suuntasimme ajoissa kohti Tsukijia - turhaan! Tyhjää aluetta jonkin aikaa ihmeteltyämme googlettelin ja totesin, että satuimme paikalle Buddhan syntymäpäivänä. Ei kalamarkkinoita tänään siis. Yllätyin suuresti, että paikalle kuitenkin pääsi vain kävelemään eikä missään ollut vartijoita tai muita työntekijöitä.

Kylmää udonia, rasvaista kuumaa kastiketta ja sashimia riisillä!

Sen sijaan päädyimme kävelemään pitkin Tokiota erilaisissa paikoissa. Olin säästänyt vatsassani tilaa Tsukijista löytyvälle kala-aamiaiselle, mutta kun sellaista ei ollutkaan tiedossa, jätin taas vanhempani johonkin kahvilaan ja söin itse jossain (lounaspaikassa?) kylmiä udoneita ja rasvaista kastiketta. Hiukan hassu kokemus, piti ihan salaa vilkuilla mallia läheisten pöytien salariimanien tavoista syödä tätä etten dippaisi ihan väärin.

Illalla pakkailin jo valmiiksi tavaroitani lähtökuntoon. Kahden ruumalaukun rinnalle sain kerättyä kolme kassillista, yhteensä noin 10 kg, kirjoja ja sarjakuvia postitusta varten. Olisin tietysti voinut olla fiksu ja tosiaan postittaa nämä jo ennen Kansaihin lähtöä, mutta mitäs pienistä. Mukanani oli kätevä matkavaaka, jolla sain tarkistettua omani ja vanhempieni laukut painorajojen vuoksi. Sen lisäksi, että sain 10 kg postittaa tavaroitani kotiin, ujutin vielä pari kassillista tavaraa lentojen ajaksi vanhempieni laukkuihin. He kun olivat pääasiassa Japanissa ruokien ja kokemusten vuoksi, kun taas minä olin näiden lisäksi ostosreissulla. Iso kasa niin japaninkielisiä mangoja kuin japanin oppikirjojakin tarttui matkaani - sekä tietenkin oheistuotteita. Postivirkailijan ilme seuraavana aamupäivänä oli huvittava, kun hän näki minut kantamassa painavia kirjakasseja pieneen postikonttoriin voidakseni lähettää ne kaukaiseen Suomeen itselleni.

Kotiin postitettavaa.

Painorajojen takia nämä kulkivat Suomeen
vanhempien laukuissa.

 Päivä 21 - Tsukiji ja viimeinen päivä Japanissa

9.4. pääsimme lopulta oikeasti Tsukijin kalatoria tutkimaan. Tällä kertaa siellä oli jo hyvin kuhinaa ja sain torin läheisyydessä olevasta sushiravintolasta tuoreen aamupalan. Väitän kuitenkin, että 2010 reissullani sain vielä tuoreempaa kalaa; siellä ruokani kun kaivettiin akvaariosta leikkuulaudalle.

Ihmisiä! Kaloja! Ruokaa!

Hinnasto selkeästi esillä.

Tsukijin jälkeen kiertelimme taas rauhassa Tokiota, kunnes saatoin kihtikipuisen isän ja eksyilevän äidin hotellille päästäkseni tekemään rauhassa viimeiset tuliais- ja matkamuisto-ostokset. Asakusasta löysin kevyen yukatan noin 20 euron hintaan. Myyjäkin oli oikein mukava; kun kerroin etsiväni miesten yukataa omassa koossani hän auttoi etsimään komean kuosin ja päivitteli, että minua varmaan usein luullaan naiseksi. Tottahan se on, naureskelinkin että valitettavasti vielä päivittäin. Epäselväksi jäi, pidettiinkö minua feminiinisenä cis-miehenä vai tiesikö myyjä asioivansa transmiehen kanssa. Hyvää palvelua joka tapauksessa.

Strawberry shortcake!

Illalla hain vanhempani ja suuntasimme Shinjukuun, mistä löysimme viihtyisän ja modernin pikkukahvilan. Sain viimein maistettua strawberry shortcake -leivonnaista ja melonilimppari-floatin. Harmi, ettei valikoimassa ollut kola-floatia, mutta tulipa ainakin saatua limppari-float tällä kertaa! Strawberry shortcake oli myös ollut hyvän tovin suunnitelmissani maistaa, koska Haikyuu!!-sarjan lempihahmoni, Tsukishima, pitää niistä kovasti. Hyvää oli!

Melon soda float

Illasta harkitsin vielä yöelämään suuntaamista, mutta aamuherätys oli jo viiden jälkeen, joten päädyin vain menemään nukkumaan.

Päivä 22 - Paluu kovaan ja kylmään Suomeen

Kaikki mukava loppuu aikanaan, ja meidän tapauksessamme mukava loppui 10.4. Jo aamukuuden aikaan piti olla liikenteessä kohti Naritan lentokenttää. Olo oli ymmärrettävästi haikea, vaikka olinkin utelias näkemään Naritan lähtevien terminaalin. Olin tähän asti vain tullut Naritan kautta, aiemmalla reissullani palasin Suomeen Kansain lentokentän kautta.

Animutytyjä!

Ja toinenkin!

Lentokentällä viimein huomasin, miksi Osakasta saakka neljällä pyörällä liikkuva laukkuni ei tuntunut mitenkään liikkuvan enää sulavasti. Yksi renkaista oli mennyt ihan pilalle ja lyttyyn. Oli todellakin virhe postittaa ne 10 kg ylimääräisiä kirjoja ja sarjiksia vasta Tokioon palaamisen jälkeen... Voin sanoa, että oli melkoinen kokemus saada kaikki tavarat Helsingin lentokentältä Turun asunnolleni saakka.

Kirjojen raahaaminen Kansaissa teki tämän laukkuni pyörälle..

Naritassa tuli vielä syötyä ja tehtyä viimeisiä ostoksia; pullo umeshua eli japaninaprikoosilikööriä sekä Tokion Yoshiwara-korttelista kertova kirja. Tämä hoardaaminen ei lopu koskaan!

Siinä reissukertomus tältä erää! Toivottavasti saan jatkossa kerrottua kuulumiseni ajankohtaisemmin, niin ei tarvitse turvata näihin 2 vuotta myöhässä tuleviin päivityksiin. Varmasti muistaisinkin paljon enemmän; nämä päivityksethän ovat pääasiassa omia päiväkirjojani ja omaksi ilokseni. Jos kuitenkin jaksoit lukaista reissupäivityksiäni, laita toki kommenttia tulemaan.