Aprillia Osakassa! Hyvää ruokaa ja rentoa meininkiä! Peuroja ja vedeneläviä! Eli saavuimme Kansaihin, missä pidimme tukikohtaa eräässä Osakan hotellissa ja teimme lyhyitä päiväreissuja sieltä käsin lähistön kohteisiin. Image heavy like WHOA - älä avaa ilman suht toimivaa nettiyhteyttä.
Päivä 13 - Osakaan mars!
Aprillipäivä alkoi suuntaamalla kohti juna-asemaa ja Osakaan vievää junaa. En malttanut vastustaa kiusausta, kun löysin jostain netin syövereistä valokuvan, jossa aivan oman läppärini näköinen kone oli päätynyt veden varaan ja laitoinkin sen sekä Facebookiin että Twitteriin aprillipilana.
 |
| Jos nyt hitusen olin ilkeä... Tällaisen aprillipilan vapautin someen! |
Tässä olivat perheeni tavarat. Huomannette, että suurin osa kuului minulle. Hups? Sain tehdä tosissani työtä sen eteen, että kaikki tavarat kulkivat ehjänä mukana. Vanhempani onneksi auttoivat myös, mutta tuli kyllä aikamoinen hoardaaja-olo. Ostimme eväitä ja aamupalaa juna-asemalta omaa kyytiämme odotellessamme. Japan Rail Passien ansiosta junasta ei tarvinnut maksaa, mutta kävimme hakemassa ilmaiset paikkaliput palvelutiskiltä ja saimme samalla varmistettua lähtölaiturin. Yhdentoista aikaan astuimme junaamme eväitä nauttimaan.
 |
| Vain tuo punainen ja sen vieressä oleva harmaa-musta pino kuuluivat vanhemmilleni. |
 |
| Ekiben! Asemalta ostettu eväsloota. |
 |
| Ja sama eväs sisältä, herkkua! |
Osakan asemalle saavuttuamme isä sai hieman ikävän puhelun. Reissun aikana vanhempani olivat jättäneet avaimet tutulle remppamiehelle, joka sai hoitaa talon remonttia eteenpäin. Hän oli kuitenkin jättänyt ilmeisesti vedet katkaisematta tehtyään jotain WC:n kanssa, ja pari päivää myöhemmin - 1.4. - porukoiden kodille palatessaan hän huomasi lattioiden lainehtivan. Vesivahinkohan se siinä; onneksi kyseessä oli yksikerroksinen omakotitalo niin ei ainakaan monen kerroksen ja/tai naapurien vahinkoja tapahtunut siinä samalla.
Isä tosin vain aluksi naurahti puhelimeen, että hauska aprillipila. Soitti sitten aika nopeasti mietittyään remppamiehelle takaisin ja kysyi, että oliko sittenkään. No, onneksi vakuutus oli paikallaan eikä mitään korvaamatonta irtaimistoakaan ollut mennyt piloille. Vanhemmatkin varmistivat vain vakuutusasioiden ja kodin kuivatuksen olevan kunnossa, ja päättivät, etteivät antaisi asian sen enempää vaivata matkansa aikana. Loppujen lopuksi vakuutus korvasi kaiken vahingon ja vanhempani pääsivät tekemään myös lattiaremonttia, jonka olivat joka tapauksessa aikoneet jossakin välissä tehdä. Onni onnettomuudessa!
 |
| Tatami! Futon! Näitä oli ikävä! |
Osakan hotellin kanssa kävi kannaltani mainio tuuri. Olimme Osakan hotellit varanneet jo hyvissä ajoin, mutta jostain syystä Osakan hotellin varauksessa vanhempani eivät osanneet päättää. Sain sitten suostuteltua vanhempani siihen, että olisi minun vuoroni valita majoituspaikka. Pääsin siis toivomaani tatami-huoneeseen futonille nukkumaan. Ja pitihän vanhempienikin tämä kokea, vaikka isä varsinkin valittelikin jalattomasta tuolista ja kovasta patjasta. Itse nukuin parhaimmat yöunet vuosikausiin!
 |
| Ystävällinen näyttö mainosti myös colan kanssa otettavia valokuvia. |
Kun olimme jättäneet tavarat hotellille (jonka taksikuskimme juuri ja juuri pitkän etsimisen jälkeen löysi), suuntasimme keskustaan illalliselle. Päädyimme hurmaavaan pienehköön ravintolaan, jossa saimme oman verhoilla eristetyn loosin. Tilaaminen tapahtui pöydän päädyssä olevan kosketusnäytön kautta, joka ystävällisesti varmisti alkoholia tilatessamme, ettemme aikoisi rattiin sinä yönä. Tilasimme paljon pieniä annoksia, kuten izakayoissa yleensä, ja söimme niitä rauhassa rupatellen. Pöytään päätyi mm. bataattiranskiksia, lihaa, raakaa kalaa, pari salaattia... Ähkyhän siitä tuli.
 |
| Monenmoista pikkupurtavaa jaettavaksi - herkkuilta! |
 |
| Isä uskalsi maistaa yhden palan, äiti ei mitään. |
Sashimit sain syödä rauhassa, sillä äiti ei välittänyt edes maistaa ja isäkin söi vain yhden siivun todeten, että graavattuna olisi parempaa. No, olipahan enemmän herkkuja minulle. Vanhempani muutenkin aristelivat japanilaisen ruoan kanssa ja kävivät aika usein pihvillä, pizzalla ja hampurilaisilla reissun aikana. Puhumattakaan länkkäriaamupaloista. Eipä se minulta onneksi ollut pois.
 |
| Eikö houkuttelekin syömään rapuja? |
Kävelimme ruoan jälkeen vielä tutkimassa Osakan Namba-keskustaa. En oikein saanut selitettyä vanhemmilleni, miksi Glico Man on niin ikoninen asia tai miksi ravintoloiden valtavat, liikkuvat rapu- ym. koristukset olivat upeinta ikinä. Namba kuitenkin oli vanhempienikin mieleen ja tutkimme aluetta kaikessa rauhassa nukkuma-aikaan saakka.
 |
| Glico Man! |
Päivä 14 - Osakan linna
2.4. eli ensimmäinen täysi päivämme Osakassa tuli vietettyä rauhallisissa tunnelmissa. Kävimme tutustumassa mm. Osakan linnaan! Matkan varrella pääsin ihmettelemään parkkipaikkaa ympäröivässä aidassa olevaa pientä torii-porttia. Niitä oli oikeastaan useampikin. Torii-portithan ovat yleensä shintou-pyhäköiden yhteydessä merkitsemässä maallisen ja pyhän rajaviivana. Kuulin myöhemmin, että toisinaan pieniä torii-portteja kiinnitetään tällaisiin paikkoihin muistuttamaan ihmisiä, ettei kannata tehdä pahojaan. Paremmin asiasta tietävät saavat kernaasti vinkata lisätietoja asiasta!
Päivä oli täynnä rentoa käppäilyä (ja muistaakseni päivätorkkuja hotellilla), joten juurikaan kerrottavaa ei ole. Illasta etsimme hotellin läheisyydestä kolikkopesulan, jossa pääsin ihmettelemään valtavaa kanji-määrää ja tekemään tosissani mietintätyötä selvitellessäni, kuinka saisimme pyykit kunnialla pestyä. Ohjeet olivat tietenkin vain japaniksi, ja suurin selvittäminen oli tutkia, millainen pesuaine koneisiin kävisi (ja olisiko sellainen kenties koneissa valmiiksi). Lopulta onnistuimme, saimme pyykit pestyä ja lingottua, ja palasimme hotellille nihkeiden vaatteiden kera. Menimme ajoissa nukkumaankin, jotta jaksaisimme seuraavan päivän seikkailut Narassa.
Päivä 15 - Naran peuroja ja Kaiyukanin fisuja
Aamulla 3.4. suuntasimme juna-asemalle ja kohti Naraa, joka on pyhäköistä ja temppeleistään tunnettu vanha pääkaupunki. Kaupunki on hyvin tunnettu myös puolikesyistä peuroista, joita elää pitkin kaupungin puistoja. Siellä täällä on pieniä kojuja, missä myydään keksejä niille syötettäväksi. Mokomat jumalten sanansaattajat ovatkin oppineet parveilla aina niiden turistien ympärille, jotka ovat rahaa tällaiselle kojulle sattuneet antamaan.
 |
| Lo and behold, harvinainen kuva minusta! |
Söpöt peurat ovat kuitenkin myös villieläimiä, joten siellä täällä on kuvallisia varoituskylttejä. Peurat purevat, puskevat, potkivat ja tönivät. Pääasiassa ne olivat omissa oloissaan, mutta keksejä vainutessaan ne saattoivat tulla yllättävän isoinkin joukoin luokse ja vaatia herkkuja itselleen. Kannattaa varoa sormiaan! Isäni syötti erästä peuraa, mutta antoi sille vain puolikkaan keksin. Hetken kerjäämisen jälkeen eläin hermostui ja puraisi isää kyljestä - mitäs ei antanut koko keksiä!
 |
| Asiallinen varoituskuva; peurat ovat väkivaltaisia! |
 |
| Hetki ennen, kuin isääni purtiin... |
Peurojen kanssa puistossa vietetyn tovin jälkeen lähdimme tutkimaan temppeleitä. Kävelyä riitti, samoin kuvattavia kohteita. Tässä muutamia parhaita:
 |
| Komainu vahtimassa. |
 |
| Kivilyhtyjä - riitti montaa kokoa ja mallia. |
 |
| Komea pesupaikka edustalla. |
Temppelien jälkeen lähdimme kävelemään ja päädyimme komealle esikaupunkialueelle. Maisemareitti päättyi lopulta hauskan lammen rannalle, jonka ohitettuamme pääsimme takaisin keskustaan. Alkoi sataa, ja ilokseni huomasin edellämme kulkevien peruskouluikäisten poikien kaivavan sadesuojikseen Shingeki no Kyoujinista tutut viitat! En sateen takia kuitenkaan saanut kuvaa napattua, vaan kiirehdimme ravintolaan suojaan ja lounaalle.
 |
| Täällä voisi kuvitella asuvansakin. |
Tässä vielä hieman ruokakateuskuvia! Vanhempani eivät oikein tofusta perustaneet, joten sain syödä heidänkin osansa. Aivan kaikkia kolmea tofupalaa en saanut alas kuitenkaan, vaikka hyvää olikin.
 |
| Minun annokseni: donburia raa'alla kalalla, misokeitto, tofua... |
 |
| Possuateria isälle! |
 |
| Kana-ateria äidille! |
Ruoan jälkeen päätimme, että Nara oli nyt nähty. Satoi sen verran kovasti, ettei ulkona oikein voinut liikkua. Päätimme extempore palata Osakaan ja viettää loppupäivän Kaiyukan-akvaariossa. Akvaarion lähiasemalla huomasin hauskan WC-kartan: kuvaan oli piirretty, missä kopissa on minkäkinlainen vessa (kyykky-WC versus istuimellinen) ja tarpeeksi lähelle mennessä alkoi kaiuttimesta kuulua japaniksi ohjeita, monesko koppi ja millä puolella oli millainenkin; käteviä ohjeita esim. näkövammaisille siis!
 |
| Lähimmällä asemalla oli hauska vessakartta. |
Kaiyukanille kävelimme tihkusateen ja poudan vuorotellessa, ja pääsimme lopulta komealle rakennukselle. Liput saimme ulkoa, minkä jälkeen siirryimme sisälle ja suoraan liukuportaisiin. Kierros aloitettiin talon ylimmästä kerroksesta kaarrellen aina kerros kerrokselta alaspäin. Vedeneläviä oli runsaasti aina erilaisista linnuista ja nisäkkäistä kaloihin.
 |
| Kaiyukan - katsokaa nyt sitä! |
 |
| Niin söpöjä lippuja! Pingviini-lippu oli minun. |
 |
| Paisti! |
 |
| Ja toinen paisti! |
Eiköhän siinä ollut kuvaspammia tästä päivästä. Kuvia tuli kuitenkin otettua satoja, sekä iPhonellani että isän järkkärillä, joten meni hyvä tovi valita, mitkä jakaa blogissa. Aivan kierroksen lopuksi oli "silitysaltaita", missä pääsi kädet pestyään koskemaan lähelle tulevia vedeneläviä. Hai oli odottamallani tavalla karhea, mutta rausku oli sileä ja hieman limainen kaveri.
Kuuden aikoihin päätimme laittaa pillit pussiin ja suunnata illalliselle ja unille; seuraava päivä olikin jo päiväreissua Kiotoon, joten tarvitsimme levätä näiden kahden pitkän päivän välille... mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti