Japani 2015 osa 4: Tokio, päivät 9-12

Comiket! Meiji-pyhäkkö! Nämä päivät olivat suht leppoisia, mutta täynnä kävelyä. Ja voin sanoa, että iltaisin kylvetin jalkoja kuumassa vedessä pitkään. Reissu sai tuntemaan kiitollisuutta mukavista kävelykengistä.

Ooi Ocha -tee, päivittäinen herkkuni ja pääasiallinen nesteeni.

Päivä 9 - Comiket Special 6 Otaku Summit

28.3. vuorossa oli elämäni toinen con-tyyppinen tapahtuma Suomen ulkopuolella: Comiket. Comiketit keskittyvät doujinshien ja muiden pääasiassa fanituotteiden myyntiin, ja tapahtumapaikka onkin täynnä pieniä myyntipöytiä täynnä erilaisia tuotteita. Suuntasin siis aamusta Makuhara Messeen mukanani kohtalaisesti rahaa poltettavaksi. Tapahtuman nettisivujen mukaan Comiketiin olisi odotettavissa peräti 500 000 kävijää - hieman siis puhutaan eri kokoluokasta kuin noin 3000 kävijän tapahtumassa, mitä itse järjestän - joten olin huolissani mahdollisista pitkistä jonoista. Hieman kannoin toki myös huolta vanhemmistani, ja vilkuilin pitkin päivää puhelimesta, josko mahdollisesti eksyneet vanhemmat kaipaisivat puhelintukea.

Comiketin katalogi, jonka ostaminen toimi myös pääsylippuna.

AnimeJapanista poiketen Comiketissa ei juurikaan näkynyt jonoja. Tapahtuman katalogi toimi pääsylippuna, ja sitäkin sain jonottaa vain viitisen minuuttia, minkä jälkeen pääsin suoraan siirtymään ensimmäiseen halliin tutkimaan myyntipöytiä. Ruuhkaa riitti, mutta kaikki liikkuivat fiksusti tönimättä ja pöydät oli helppo tutkia läpi. Vain muutamat hyvin suositut pöydät keräsivät pitkiäkin jonoja, mutta koska en erityisesti etsinyt mitään tiettyä, jätin ruuhkapöydät rauhaan ja jatkoin vain matkaa seuraavalle pöydälle.

Halli 1, yksi monesta.

Kolmen hallin tutkimisen jälkeen oli aika pitää ruokataukoa. Yhdessä hallissa olikin matsuri-tyylinen aidattu alue, jossa löytyi erilaisia ruokakojuja. Hetken arpomisen jälkeen päädyin yhteen suosikeistani, yakisobaan, joka on eräänlainen paistettu nuudeliruoka. Nam! Ruuhkaisella alueella ei ollut istumapaikkoja ruokailijoille, joten mutustin nopeasti seisaaltaan samalla, kun tutkin varmaan lautasen kokoisilla silmilläni ympäröiviä kojuja ja alueita. Ruoan jälkeen jatkui viimeisten pöytien sekä ulkona olevien cosplay-tilojen tutkiminen - cosplayaajat oli AnimeJapanin tavoin rajattu ulos, jossa sai jonottaa ottamaan kuvia heistä.

Yakisobaa

Comiket-taidetta.

Pari lyhtyä ruoka-alueen keskellä.

Löysin ripauksia Suomesta peräti kahdelta pöydältä. Ensin doujinshi-artistin, jonka mangan nimi oli Tyttöystäväni sormenpää. Artisti kertoi pitävänsä Suomesta, muttei ollut vielä opiskellut kieltä tai ehtinyt käydä Suomessa. Ilmeisesti manga oli romantiikkaa, mutta jotenkin nimestä tuli itselleni hieman kauhu-viboja. Toinen Suomi-ripaus löytyi, kun huomasin yhtäkkiä tuijottavani suurta julistetta youkai-tytöstä (Project C.K.:n salmiakki-youkai), joka vannoi muuttavansa kaikki makeiset salmiakiksi. Sanmagumon pöytähän se siinä, samaa porukkaa on näkynyt myös Suomen coneissa myymässä tuotteitaan. Jäinkin hetkeksi juttelemaan ja ostin Yokaita kahdesta maasta -sarjakuvan niin suomeksi kuin japaniksikin sekä kaksikielisen kuvakokoelman, ja sain kaupanpäällisinä salmiakkia ja julisteen. Jälkikäteen tavaroita pakkaillessani hieman kaduin, etten jättänyt näiden ostoa Suomeen, mutta tulipa ainakin hankittua.

Ripaus Suomea ja salmiakkia! Yokaita kahdesta maasta.

Ainoa cosplay-kuvani Comiketista.

Lisää Comiket-taidetta.

Illalla päätin nälissäni ja uuvuksissani luovuttaa, ja päätin kiertäneeni kaikki kiinnostavat pöydät läpi. Otin yhteyttä vanhempiini ja kävimme hotellin läheisyydessä syömässä.

Iltakuvaa kukkasista.

Päivän lootit: Yokait kahdesta maasta, Reikan
cosplaykalenteri, mangaa ja kestävä kangaskassi.

Päivä 10 - Leppoista Harajukun ja Omotesandon tutkimista

29.3. en jaksanut lähteä tutkimaan Comiketin toista päivää, vaan teki mieli esitellä paikkoja vanhemmille. Ensin pohdimme Ueno-/Asakusa-/Skytree-akselin tutkimista, mutta säätiedotteiden uhattua sateilla päädyimme Harajukuun.

Makeaa matcha lattea aamuun.

Vanhempani tuttuun epäluuloiseen tapaansa halusivat aamupalaa länkkärityylisestä kahvilasta, joten päädyin saattamaan heidät sellaiseen samalla kun etsin itselleni vähän japanilaisempaa murkinaa - en istunut lukuisia tunteja lentokoneessani mutustaakseni sämpylöitä aamupalaksi. Söin kuitenkin kohtalaisen nopeasti, joten ehdin nauttia matcha latten samalla, kun vanhempani viimeistelivät kahvinsa.

Karutoja ja askarteluvälineitä Daisosta.

Harajukussa vanhempani ihmettelivät ruuhkaa ja hassusti pukeutuneita värikkäitä nuoria samalla, kun itse keräilin tavaraa ostoskoriin pitkin Daisoa. Taisivat vanhempanikin sieltä joitain tuliaisia napata mukaan.

Matcha-jäätelöä ja colaa.

Yksi Meiji-pyhäkön isoista torii-porteista.

Sake-tynnyrit - vuosittainen uhrilahja Meiji-keisarille ja Shoken-keisarinnalle.

Toisella puolen tietä lahjoitettuja viinitynnyreitä.

Harajukun kauppakadun tutkimisen jälkeen lähdimme tutkimaan aseman toisella puolen olevaa Meiji-pyhäkköä (all the big ass trees!). Sade ei vielä uhkaillut, joten jatkoimme matkaa vielä viereiseen Yoyogi-puistoon. Matkalla ehdimme katselemaan myös puiston Elviksiä ja muita esiintyjiä. Puistossa emme kuitenkaan ehtineet pitkälle, kun lupailtu sade viimein yhytti meidät. Kiirehdimme Harajukun asemalle sateelta turvaan, mutta ilmeisesti emme olleet ainoita. Saivat vanhempanikin kokea todellisen japanilaisen sillipurkin, kun millimetri millimetriltä saimme hivuttauduttua aseman aulasta kohti laitureita ja junaa.

Yoyogi-puiston edessä tanssivat Elvikset.

Äkillinen sade pakkasi Harajuku-aseman nopeasti täyteen.

Yöunet jäivät vähäisiksi, sillä tajusin illasta yhden avoimen yliopiston historian tehtävän deadlinen lähestyvän turhankin uhkaavasti - kellojakin oli vielä käännetty kannaltani epäedulliseen suuntaan. Mitäpä sitä unilla olisi tuollaisen kävelypäivän jälkeen tehnytkään...

Päivä 11 - Skytree ja hanami

Asakusa!

Asakusan edustalta näki myös seuraavan kohteemme, Skytreen.

11. reissupäivämme eli 30.3. oli jo selkeämpi säältään. Alkupäivän vietimme suhteellisen rennosti suunnaten kohti Skytree-näköalatornia. Ensin aikaa kului Asakusassa ostoksia tehdessä ja jossakin Asakusan ja Skytreen välimaastossa ihastelemassa kirsikankukkia. Piti myös ostaa setti takoyakeja, koska vanhempani eivät olleet mokomia vielä maistaneet ja itse halusin testata, menisivätkö ne nyt paremmin alas kuin 2010 reissullani. 2010 tosiaan tein vähän tyhmästi ja ostin elämäni ensimmäiset takoyakit ollessani supernälkäinen ja huonovointinen, joten eiväthän ne silloin alas tahtoneet mennä. Tällä kertaa sujui paremmin!

Kirsikankukkien lomassa myytiin takoyakia! Mmm herkullisia lonkeroita...

Kirsikankukkia!

Gudetama!

Välipalasteluiden ja kukkaihasteluiden jälkeen löysimme lopulta Skytreelle. Näköalatornin alakerrasta löytyi Gudetama-liike, mistä valitettavasti ehdin napata vain nopean kuvan - vanhempani eivät malttaneet odottaa, että olisin käynyt koluamassa liikkeen läpi. Tornin luona oli odottamani valtavat jonot, joita katselimme hetken kauhuissamme kunnes aloin kyselemään lipunmyyjiltä turisteille tarkoitetusta pikajonosta. He kuitenkin sanoivat, ettei sellaista ollut, vaan kehottivat ostamaan lipun heiltä ja pian. Torniin pääsyä saisi kuitenkin odottaa vielä useamman tunnin. Hieman turhautti, emmekä halunneet odottaa useaa tuntia tornin juurella sisäänpääsyä. Kuitenkin, kun olimme jo lähdössä, huomasin pikkuruisen kyltin pienen oven edustalla mainostamassa juuri tätä turistien pikajonoa. Hah! Saimme ostettua lippumme ja olimme noin 5 minuutissa jo tornin huipulla.

Pikkuinen kyltti pienen oven vieressä oli ainoa opasteemme!

Pikaliput get!

Ihmejuna - Japanissa ja myöhässä!

Pois lähtiessämme saimme kokea ihmeen: juna oli myöhässä, eikä kyseessä ollut (nähdäksemme) onnettomuus. Asemalta katselimme, kuinka juna stoppasi mutkaan, sen valot sammuivat ja syttyivät taas ja sammuivat, eikä juna liikkunut. Paitsi yhdessä vaiheessa ehkä metrin. Siinä kävi sitten laiturilla työntekijöitä asiaa ihmettelemässä ja pahoittelemassa. Ilmeisesti sähkövika kyseessä, sattuuhan näitä. Tästäkin huolimatta juna oli paljon paremmin ajallaan kuin VR:n junat kotipuolessa.

Konbini-eväillä hanamiin!

 Matkalla Skytreelle olimme nähneet paljon kirsikkapuita kukassa, joten pohdin, josko myös Uenon puiston puut olisivat viimein kukassa. Koska tarkistaminen on nössöille, johdatin vanhempani parin kaupan kautta kohti Uenoa. Kävimme hankkimassa edullisen piknik-alustan ja konbini-evästä. Vanhemmillani meni valehtelematta ainakin 40 minuuttia päättää, mitä juotavaa ostaisivat ruoan kylkeen! Jossain vaiheessa jalkani vain luovuttivat ja jätin vanhempani pärjäämään omillaan juomien etikettien tulkinnan kanssa samalla, kun menin etsimään jotain istumapaikkaa.

Uenon puistossa kukat olivat kauneimmillaan ja puisto oli suhteellisen täynnä hanamin viettäjiä eli kirsikankukkien katselijoita. Puoli kuudesta iltayhdeksään jaksoimme istuskella syömässä, juomassa ja juttelemassa, kunnes palasimme hotellille keräämään voimia seuraavaan päivään.

Kuvia tilanteesta, kun olimme hetken istuskelleet. Meille jätettiin
huomaavaisesti hyvä hajurako, olimmehan pelottavia länkkäreitä.

Ja sitten se hoardaajan tärkein: kahden päivän lootit!

Päivä 12 - Haikyuu!!-loottia ja pakkailua

Maaliskuun viimeinen päivä vietettiin vielä Tokiossa. Olin aiempana päivänä junassa sattunut näkemään jonkun, joka Harajukun asemalta nousi kyytiin kantaen mukanaan Haikyuu!! Store -kassia, ja uteliaisuuteni heräsi heti. Päädyin googlettelemaan ja huomasin kyseessä olevan sarjalle omistetun liikkeen, joka olisi kuitenkin auki vain rajallisen aikaa. Koska olimme seuraavana päivänä suuntaamassa kohti Kansaita ja liike sulkeutuisi ennen kuin palaisimme Tokioon, suuntasin nyt tutkimaan liikkeen tarjontaa.

Lennä!

Vanhempani, raukkani, sanoivat odottelevansa ulkona... No, pari kertaa kävivät kyllä vuoron perää hoputtelemassa, että joko se liike olisi koluttu läpi. Kuvia en looteista tällä kertaa ottanut, mutta ostin mm. paidan. Liike oli kaksikerroksinen, ja toisessa kerroksessa oli näyttely! Vanhempieni iloksi se oli nopeammin läpikäyty kuin liikkeen tuotteet.

Mittoja, kenkiä, käden kokoja... Go Karasuno go!

So pretty, ostoskassini! Yhä on 2017 syystalvella tallella..

Päivä kului pääosin kierrellessä rauhassa, tutkiessa liikkeitä ja mitä sitten matkan varrelle sattuikin, joten kerrottavaa ei juuri ole. Illalla palasimme hotellille pakkaamaan, jotta aamulla pääsimme sujuvasti kohti Kansaita. Ilmeisesti hotellihuoneeni jääkaappi oli hieman vilpoisa (vaikka olin säädellyt sitä lämpimämmäksi ja lämpimämmäksi), ja hoardaamani limut olivat muuttuneet jäätelöiksi. Nam!

Itse hoardaat! Liian hyviä juomia..

Cold never bothered me anyway?

Kyllä sen... ulos sai puserrettua. Cola-jätski!

 Kieltämättä pakatessa tuli hieman sellainen olo, että ehkäpä osan looteista olisin voinut jättää myös siihen, kun palaisimme Tokioon. Olin ostanut valtavasti mangaa ja kirjoja, jotka aivan varmasti olisivat olleet täällä vielä palatessammekin.. Oli hieman painavat nimittäin kantaa, kun vain yhdessä laukuistani oli pyörät alla.

Näillä mentii!

No niin, jospa saisin tätä blogia taas elävöitettyä sekä vanhoilla reissumuisteloillani että ajankohtaisilla vaihtohakupanikoinneillani. Tavoitteena olisi saada kerrattua 2015 reissun tapahtumat hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, mieluiten jo tämän talven aikana.