Japani 2015 osa 1: Tokio, päivät 0-2

Elikkä vihdoin alkaa usean tekstin ketju, joka tulee sisältämään mahdollisimman täydellisen reissuraportin tämän kevään visiitistäni nousevan auringon maahan, Japaniin. Päiväkirjaa en pidä, mutta lukuisat suunnitelma-listani, twiittini ja jatkuvasti räpsimäni kuvat saavat tukea muistiani, joten eiköhän vielä kohtalaisen hyvin pysytä raiteilla. Vähän jäsentääkseni olen myös ensimmäistä kertaa ottanut väliotsikot käyttöön erottamaan päiviä toisistaan, katsotaan mitenkä mokoma toimii. Varautukaa tagin varoittamaan "Image heavy like WHOA" -tasoiseen reportaasiin, sillä kuvia tällä reissulla räpsin ja säästin kotiin saakka reilut 1500 kappaletta. Ja näistä on siis jo kehnoimmat karsittu pois.

Reissuun - start!

10. maaliskuuta olin jo aivan valmiina lähtemään, kun sain ilmoituksen, että valuuttani, jenit, olivat saapuneet noudettavaksi. Tästä seurasi muutaman päivän paniikkipakkailuja, pyykkien pesua (niin matkakuumeissa, että unohdin nenäliinat hupparin taskuun ja yksi ilta meni nyppiessä paperihöttöä matkavaatteista) ja kämpän lähtösiivousta. Ehdin myös hioa vielä matkasuunnitelmia niin itseni kuin vanhempienikin puolesta ja yön pikkutunteina keskittyä niinkin pieniin yksityiskohtiin, kuin että haluanko Suican vai PASMOn, jotka ovat Japanissa varsinkin Tokion alueella käytettyjä julkisen liikenteen maksukortteja - ja paljon muuta. Ominaisuudet ja toiminta-alueet niillä ovat pitkälti samat, ja päädyin lopulta Suicaan ulkonäön vuoksi. Viikkoa myöhemmin, 18. päivä, aloitin sitten käyttämään Twitterissä #Mikareissaa-tagia, jolla suurimman osan reissutööteistä korvamerkitsinkin.

Reissuksi jätin kaverille kämppäni avaimen, jotta hän voisi käydä tarkistelemassa laskut, pitämässä kasvit suht koht hengissä ja - mikä tärkeintä - hoitamassa digiboxin tallennukset kuntoon. Kupittaalla junaa Helsinkiin odotellessani laitoin vielä nöyrän viestin tälle waifumateriaali-kaverille, että kiireessä oli vähän jäänyt tiskejä, mihin reaktio oli suurin piirtein "arvasinhan". Luottavaisena ja jännittyneenä pääsin viimein Helsinki-Vantaan lentokentälle, sopivasti 4-5 tuntia etuajassa odottelemaan lähtöselvityksen aukeamista. Mutta siinähän aika kului, viimeisiä asioita tietokoneella hoitaessa ja aamupalan parissa Joshirakua katsellessa.

LIESSSSS - vasta edeltävänä yönä oli tuollaisia vissiin Turunkin taivaalla.

Juuri ennen koneeseen pääsemistä sain jonkinlaisen älynväläyksen yhdistää iPadin koneen kautta iTunesiin ja tehdä varmuuskopiot, mitkä olisi pitänyt tehdä jo kotona. Tämähän lähti sitten päivittelemään itseään ja temppuilemaan, mikä aiheutti hienoista paniikkia: minun oli tarkoitus nimittäin käyttää vuokraamaani SIM-korttia ja sen tarjoamaa nettiä nimenomaan iPadillani, ja nyt se ei enää totellut mitään komentoja. Varsinkin koneeseen noustessa kuumotti, koska en saanut iPadista virtoja päältä tai laitettua sitä lentokonetilaan. Saatan olla hieman turhankin tarkka elektronisista laitteista lennolla, sillä en käytä niitä edes lentokonetilassa, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.

Päivä 1 - Hotellille Ikebukuroon ja Akihabara

Lennolla pääsin istumaan ruotsalaisen Karlin viereen ja aamulla loppumatkasta juttelimmekin jo hyvää tahtia. Hän oli jäämässä Japaniin pidemmäksi aikaa (taitaa edelleen olla siellä), vaihtoon. Hän ei kuitenkaan ollut opiskellut japania tai muutenkaan ollut ehtinyt tutustua Japanin kulttuuriin paljoa, joten puhumista riitti kun kerrankin oli kiinnostunut kuuntelija luennoilleni. Opetin myös perustermejä, minkä seurauksena vastapäätä istunut lentoemäntä lennon lopuksi kysyi, asunko kenties Japanissa. Hups, molemmat Japanin reissuni ovat alkaneet sillä, että minua on oletettu Japanissa asuvaksi. Kuljimme Karlin kanssa yhtä matkaa aina lentokoneesta Tokion Yamanotesen-junaluuppilinjalle saakka. Hän katosi hetkeksi maahantulotarkastuksen yhteydessä, kun ymmärrettävästi vaihtarit saavat vähän tarkemman syynin kuin sormenjälkitunnistuksen ja passin vilkaisun mikä normaalituristeille yleensä riittää. Löysin hänet sitten väärältä linjalta odottelemasta laukkuja, Helsingistä kun oli ilmeisesti tullut kaksi konetta.

Matkatavaroiden keräämisen jälkeen seikkailimme lähtöaulaan postin tiskille, mistä sain ennakkoon vuokraamani eConnectin data-SIM-kortin iPadiini. Tämän jälkeen siirryimme aseman puolelle ja hankimme Suica-kortit matkustamiseen ja muihin pikkuostoksiin, ja Karl heräteostoksena hankki SIM-kortin itselleen kojusta, mistä sellaisen sai heti mukaan. Olin jostakin lukenut, ettei Suicalla pääsisi matkustamaan Naritan kentältä Tokioon saakka, mutta hyvinhän tuo toimi. Junassa matkalla Yamanotesenille Karl torkahteli ja minä juttelin vieressä istuvan japanilaisherran kanssa mukavia saaden viihdyttäjänpalkaksi postikortin Fuji-vuoresta.

Kaiken kaikkiaan matka (muistaakseni Kisei-linjalla) Nipporiin asti sujui rauhallisesti. Tämän jälkeen Karlia sai hieman talutella, sillä hän oli lähdössä jo aivan väärään suuntaan ja väärälle linjalle. Pääsimme kuitenkin samaa matkaa vielä Yamanotelle, jossa minä jäin pois Ikebukurossa ja neuvoin häntä pysymään kyydissä vielä parin pysäkkiä kunnes tulisi asemalle, jossa hänen tuli vaihtaa. Sain myöhemmin Facebookissa varmistettua, että kaveri oli päässyt ajoissa perille asuntolaansa.

Huoneen yleisilmettä, kun olen ehtinyt hieman sotkea ja levitellä omaisuuttani.

Yllättävän siisti ja sopivan tilava kylppäri-/WC-tila. Uutena järkytyksenä tällä reissulla: WC laskee vettä pönttöön kun sille istuu tai kannelle lisää painoa. Tätä ei tapahtunut 5 vuotta sitten.

Piti äidille napata kuva WC:n ohjeista, mutta uupumuksesta käsi taisi vähän täristä liikaa.

Ja itse elektroninen WC. Ei hätää, "ihmenappuloita" ei tarvinnut käyttää ellei itse halunnut. WC-paperia löytyi myös.

Itse eksyilin hetken pitkin Ikebukuron aseman länsipuolta, kunnes löysin kartan ja lähdin sen rohkaisemana seuraamaan erästä turistia ja löysinkin sattumalta perille Sakura Hoteliin. Kello ei ollut vielä puoltakaan päivää, joten pian tavaroiden huoneeseen ripottelun jälkeen yritin turhaan saada vielä nettiä iPadillani toimimaan ennen kuin suuntasin Akihabaraan näkemään kaveriani Momoa (suosittelen lukemaan Momon vaihtoblogin vaikka hän onkin jo palannut Suomeen), joka oli hankkinut meille liput AnimeJapan-tapahtumaan. Vietimme hetken kävelemässä pitkin Akihabaraa ja ostin konbinista teepullon rikkoakseni rahaa, jotta sain saman tien maksettua lippuni Momolle.

Saatoin sitten Momon jatkamaan Pokemon-pelejään ja kävin tekemässä ensimmäisen kunnon tuhlausreissuni, joka päättyi herkulliseen katsudon-iltapalaan. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ensimmäisen päivän loottini koostui Shingeki no Kyojin -tavarasta (lasten bentou-lounasrasia ja 2-osainen Levi-figuuri, joka uutena Suomessa maksaa 70+ euroa, nyt sain käytettynä 20 eurolla), kahdesta Haikyuu!!-mangapokkarista ja Natsume no Yuujinchou -sarjan Nyanko-sensei-aiheisista tavaroista; näytönpuhdistimesta joka nykyään asustaa iPadini takakannessa ja kirjanmerkkitarralapuista.

Ekan päivän loot.

Päivä 2 - Ueno ja Harajuku

Seuraavana päivänä suuntasin heti aamusta Uenoon. Uenon asema antoi voimakkaat nostalgiafiilikset, sillä edellisellä kerralla Tokiossa majoituin juuri Uenossa ja kuljin aseman kautta päivittäin. Harhailin, kunnes löysin täydellistä aamupalaa: donburia, jonka päällä oli rasvaista lohta ja tonnikalaa. Uenon puistossa näkyikin jo pari kukassa olevaa kirsikkapuuta, mutta pääpiirteissään puut olivat vielä alastomia. Syötyäni kiertelin jonkin aikaa lähes alastomia puita katsellen, kunnes päätin siirtyä viihtyisämpään ympäristöön - palaisin kuitenkin Uenon puistoon jahka isompi osa kirsikkapuista olisi kukassa.

Ensimmäinen kuvani Uenosta 5 vuoteen!

Herkkuaamupala, joka sai minut toistekin Uenoon aamupalalle. Ei tosin ehkä se perinteisin aamupala..

Uenosta suuntasin Harajukuun loppupäiväksi. Minun oli tarkoitus nähdä Momoa siellä iltapäivästä jahka häneltä liikenisi hetki, joten kiertelin rauhassa pitkin Harajukun Takeshitadooria; ruuhkaista kävelytietä täynnä vaikka mitä vaate- ja söpöilykrääsäliikkeitä. Nappasin ensimmäisen crepeni Japanissa - olin ennen syönyt niitä vain Pariisissa. Vinkki: banaani-suklaa-crepe on paras. Mansikat myös sallittu, jos siltä tuntuu.

Crepe aiheutti heti perään pienen ongelman. En ollut varautunut vielä omalla muovipussilla, joten crepen paperi roikkui käsissäni pitkään kunnes viimein eräässä liikkeessä päivän loottia kerätessäni kysäisin josko siellä olisi roskista että pääsen eroon mokomasta. Kävellessäni naureskelin netissä Momolle, että koska unohdin kantaa omaa roskapussia mukana, olen nyt naimisissa käärepaperin kanssa. Japanissahan on aika toivotonta yrittää löytää roskiksia kaduilta; ihmisillä on tapana säilyttää roskat taskussa kunnes harvinainen roskis tulee vastaan tai he pääsevät kotiin, missä on omat roskikset. Muistikatko on oikeastaan tehnyt tehtävänsä; en lainkaan, ehdimmekö lopulta Momon kanssa tuolloin nähdä vai emme.

"Niisan niisan saanko ottaa kuvan?" Sain luvan.

Ensimmäinen crepeni Japanissa. Ikinä.

Toisen päivän Harajuku-/Takeshitadoori-loottini koostui Daison (100 jenin liike; tai nykyään 105 jeniä + verot) ruudun-/linssinpuhdistusnesteestä ja pikkuliikkeestä löydetystä Haikyuu!!:n Tsukishima-kännykkäkorusta, ja läheisen Omotesando-kadun lootti tuli Kiddy Landista ja Oriental Bazaarista. Kiddy Landista yritin löytää nyt 6-vuotiaalle kummitytölleni jotain kivaa tuliaista, mutta löysinkin vain itselleni Gudetama-vihkon ja -kirjan ja katana-syömäpuikot. Oriental Bazaar on 3-kerroksinen liike, josta voi ostaa astioita, koriste-esineitä, vaatteita... vaikka mitä hienoa. Ostin sieltä pienen kissapyyhkeen (hyödyllinen, koska yleisissä vessoissa harvemmin oli käsipaperia), kolikkopussin (mokoma unohtunut tuosta kuvasta) ja pikkurasian, jossa on sisällä kalligrafian aloituspaketti. Paluumatkalla hotelliin eksyin ja löysin pienen kirjakaupan maan alta, Ikebukuron aseman tunneleista, mistä mukaan tarttui Yotsuba&-mangapokkari - ja jonne "aivan vahingossa eksyin" vielä monena seuraavana iltana palatessani harharetkiltäni.

Löydettyäni taas hotellille huomasin palvelun pelaavan: olin jättänyt oveen "Älä häiritse" -lapun, ettei siivoojan tarvitsisi taistella tietään hujan hajan olevien tavaroideni seassa, joten hän oli jättänyt oveen pussin, jonka sisällä löytyi puhtaita pyyhkeitä sun muuta pientä. Hetken aikaa opiskelin, kunnes nälkä ajoi läheiseen 7Eleveniin noutamaan iltapurtavaksi maailman parasta maitoa (Meijin "Herkullinen maito" on nimensä ansainnut), sushipaketin, DARS-maitosuklaata ja... päätin myös antaa makealle melonileivälle, melonpanille, uuden mahdollisuuden. Ei maistunut oikein vieläkään, kolmatta mahdollisuutta melonpanille ei tipu. Syödessä surffailin TV-kanavia etsien jotain katsottavaa, kunnes iltapalat oli nielty ja simahdin.

Päivän 2 loot.

Päivän 2 iltapala. Laiskotti ja halusin katsoa telkkaria syödessä.

Ja koska menee pitkäksi, päivä kolmosesta jatkuu seuraavassa päivityksessä.