Japani-monisteita ja avointa yliopistoa

Viimepäiviin on mahtunut japanin opiskelua, työstressiä, kiirettä ja pieniä onnistumisia. Aloitan avoimessa opiskelut syyskuun alussa, enkä meinaa malttaa odottaa. Olin tässä pohtinut myös JLPT N3:een hakemista, mutta laskeskellessani päästäni puuttuvien kanjien ja sanaston määrää tulin järkiini. Muutaman kuukauden tehopreppaus JLPT:tä varten olisi kyllin haastavaa ilmankin lähes päivittäistä työtä, Animeconin suunnittelua, avointa yliopistoa ja tämän hetken cosplay-projekteja. Sen sijaan haluan tehdä JLPT N3:sta vuoden 2015 tavoitteeni - kaikki blogiani lukeneet tosin arvannevat vielä tärkeämmän tavoitteeni tuolle vuodelle.

Pieni osa aivoistani haluaisi vielä tähdätä tämän vuoden JLPT N3:een.

Olemme jo taannoin äänen pohtineet ja nyt viimein sopineet kaverini antzayon kanssa, että pidämme yhteisiä opiskeluiltoja - varsinkin japanin suhteen - noin kerran viikossa. Eilen perjantaina sitten olikin molemmilla aikaa ja kärräsin matkassani läjän vanhoja monisteita ja muistiinpanovälineet. Kuopion Kansalaisopistossa opiskellessani aikoinaan keräsin Kayoko-senseiltä valtavasti monisteita, joita olen alkanut nyt systemaattisesti käydä läpi ja kopioida tärkeänä pitämäni kohdat vihkoon. Useat monisteista ovat tässä noin kymmenessä vuodessa nimittäin kärsineet - varsinkin silloisesta tarpeestani piirtää jokaiseen monisteeseen jotain hyvin häiritsevää. En ollut silloin kummoinenkaan piirtäjä, en ole sitä vieläkään.

Raapustusraapustus

Kyllästymisen varalta olin pakannut mukaan yhden oppikirjoistani sekä antzayolta lainaamani japaninkielisen Pikku Prinssin, jota parhaillaan kopioin yhteen vihkoon käsin. Koko ilta sujui kuitenkin monisteiden parissa. Välillä kauhistellen, millaisia omituisuuksia sieltä tehtävien seasta löytyi. Esimerkiksi yksinkertaisessa tehtävässä, jossa opetetaan "ensin tein sitä, sitten tein tätä" -rakennetta, viimeisessä kohdassa piti osata jo kertoa valuutan vaihtamisesta. Ainakin sanakirjalle oli käyttöä. Toisessa kohtaa piti muuttaa lauseita でしょう-lauseiksi, ja osa esimerkkilauseista oli aivan utopistisia ja outoja.

Mistä tuli mieleeni, että osaakohan joku lukija valottaa yhdessä lauseessa käytettyä rakennetta: 「ちょっと、ビールでも飲みませんか。 」? Tämä ei kalskahtanut kielikorvaamme pahasti, mutta siinä pohtiessamme kumpikaan ei muistanut, mitä でも tässä lauseessa tekee. Näiden pähkäilyjen lisäksi iltaa hidasti yhtäkkinen ja harvinaisen paha vatsakipu, mutta se onneksi hellitti juuri, kun suunnittelin raahautumista tien yli sairaalaan.

Namnam, ei opiskelua ilman teetä. Paitsi jos on kaakaota. Ja teetä.

Kovasti kutkuttaisi alkaa jo opiskella historiaa, ilmoittauduin nimittäin perusopintoihin avoimeen yliopistoon. Verkko-opinnot edessä, ja ensimmäiset tehtävänannot tulevat ensi kuussa. Nyt päästään sitten kolmatta kertaa testaamaan, pystynkö opiskelemaan ja tekemään töitä samanaikaisesti, edelliset kerrat menivät mäntyyn. Edeltävät yritykset olivat toisaalta melko tuomittuja ennen alkuaan; lukiossa kiireisen jakson aikana kuvittelin jaksavani telemarkkinointia (nnnope), ja myöhemmin olin juuri ilmoittautunut lukemaan psykologiaa kun aloitin uudessa työpaikassa (joka söi matkoineen kymmenisen tuntia päivästä pois, viisi päivää viikossa). Psykologian valtava kirjapinokin meinasi hukuttaa minut alleen, vaikka sekä psykologiaa että lukemista rakastankin.

Vielä lukiossa olin näin luottavainen opiskeluosaamiseeni. Nyt pitää jo tehdä oikeasti töitä oppimisen eteen.

Mutta nyt ollaan tutussa työpaikassa, jossa osaan hommani ja matkat ovat lyhyet, elämäntilanne vakaa ja opinnot vaikuttavat suht fiksuilta ja sopivan raskailta. Puhuin vetäjän kanssa puhelimessakin ennen ilmoittautumista, ja olen aikas innoissani. Keskustelimme myös mahdollisuudesta räätälöityyn kirjatenttiin Verkottuneesta ihmiskunnasta, mikäli se on Aasian tutkimuksen pääsykoekirjana ensi vuonnakin.