Vuoden toisiksi suurin stressinlähteeni on ohi (suurin on toki pääsykoe). Taas tuttuun tapaani raportoin reilusti jälkijunassa ja suurimmat asiat unohtaneena, mutta jospa tässä jotain vielä muistuisi mieleeni. Viime vuosina olen tosiaan tiedotusvastaavana stressannut Animeconia tarpeeksi, etten muista coneista mitään. Viime vuonna muistan simahtaneeni Hesburgerin pöytään odotellessani bussia.
Tämän vuoden conin järjestäminen on tuntunut suoraan sanottuna kirotulta. En voi muiden ihmisten yksityisyyden suojaamisen vuoksi mennä kovin tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta vuoteen on mahtunut läheisten ja perheenjäsenten poisnukkumisia (mm. R.I.P. suomenpystykorvani Mira), vakavia sairauksia, huonoa kommunikointia, suoranaisia riitoja (johtunevat huonoista kommunikaatiotaidoista), ilman ilmoitusta lopettaneita vastaavia ja peruuntuneita majoitustiloja. Ja peruuntunut iltabile-esiintyjä.
Monenlaista sattui ja tapahtui, eikä conin järjestäminen ole koskaan ollut näin raskasta kuin tänä vuonna. Muutamaa draamailua lukuun ottamatta kuitenkin selvisimme kunnialla vielä tästä viimeisestä vuodesta, kun Lassi Väänänen veti kalakukkosydämistä joukkoamme pääjärjestäjänä. Pian Animeconin jälkeen Lassi antoi paikkansa Nekocon Ry:n (Animeconia Kuopiossa järjestänyt taho) puheenjohtajana allekirjoittaneelle, joka on hieman kauhuissaan ja paljon innoissaan tulevista muutoksista. Aivot ovat suorastaan savunneet uusia ideoita - aina, kun en huolehdi, että muistanko nyt varmasti ottaa kaiken huomioon ja pitää budjetin kasassa. Onneksi Lassi jää auttamaan rahaston parissa ja tuutoroimaan tarvittaessa, ja muu conitea varmasti auttaa puheenjohtajaa ensialkuun.
Mutta sitten itse tapahtumaan Animecon XI 2014! Kuopioon saavuin kerrankin hyvissä ajoin, jotta sain valvoa kirjoituspuuhissa edeltävät yöt vanhempieni nopean Wi-Fin huomassa. Kyseinen aikuispari oli lähtenyt mökille, joten sain rauhassa näpytellä yötä myöten ilman käskyjä mennä yöpuulle. Tänä vuonna pääsimme jo torstaina laittamaan con-paikkaa kuntoon, mikä teki todella gutaa. Infopisteen kokoaminen söi jokusen tunnin (jätin toki hieman tekemistä myösorjilleni vänkäreilleni). Torstai ja perjantai kuluivat siis pitkälti paikkoja laittaessa, kirjoittaessa ja stressatessa. Törmäsimme myös sattumalta torilla kunniavierasvastaavaamme ja MasakoX:ään tyttöystävineen, ja päädyimme sitten illanviettoon Haraldiin (alkuperäinen suunnitelma oli Golden Rax, mutta tiliote sai antaa tietä herkkuahneudelle).
Lauantaina oli stressiä ja kiirettä, mutta aikaisemmista vuosista poiketen ehdin myös radiopuhelin napanuoranani (tai Infopisteen napanuorana, miten sen nyt ajattelee) tutkimaan tapahtumaa ja nauttimaan joistakin ohjelmista. Kauaa ei kuitenkaan saanut seikkailla ennen kuin draama iski päin näköä - vaihteeksi Twitterin kautta. Kaoru Moria, kunniavierastamme, oli nimittäin haastatellut Demi. Hetken punaista nähtyäni lähdin selvittelemään asiaa ja kävi ilmi, että tämä oli kustantajan sopima haastattelu, joka oli tapahtunut Helsingissä ennen Animeconia. Mikäs siinä, mutta olisi ollut ihan hyvä tietää tästä etukäteen. Pikaisen käytäväpalaverin pohjalta laitoin Twitteriin pari toivottavasti asiaa selventävää viestiä, ja jatkoin tapahtumasta nauttimista. Ilta meni jälleen Haraldissa istuessa, tällä kertaa kunniavierasseurueen mukana. Pääsin harjoittamaan ruosteista japaniani keskustelemalla suurosan illasta Kaoru Morin managerin (otaksun) kanssa ja tämä ilta oli todennäköisesti koko kuukauden kohokohta.
Sunnuntai meni pääosin paljon sumuisemmissa merkeissä, kuin lauantai, mutta muistan saaneeni ostettua kupin teetä jossakin välissä. Ja hauskaa. Sitä muistan viikonloppuna riittäneen. Tylsä ei ehtinyt iskemään, mutta vapaa-aikaa oli aika sopivasti. Suuret kiitokset siis infovänkäreilleni ja usein paikkani ottaneelle nettisivuvastaavalle, joiden ansiosta pääsin juoksemaan pitkin Musiikkikeskusta kyselemässä muiden vastaavien ja työntekijöiden kuulumisia. Muitakin kavereita sai moikkailtua, mikä oli aika awesome. Juuri yhtään kuvia en kyllä viikonlopun aikana ehtinyt / muistanut napsia, vaikka olin saanut isäpapalta järkkärinkin lainaan.
Sunnuntain osalta muistini alkaa palailla kirkkaaksi loppusiivouksen tienoilla, kun kävijät ja vänkäritkin oli jo lähetetty kotimatkoille, ja olin siivoamassa enää 2-3 muun conitealaisen kanssa. Lopulta saatiin viimeisetkin tavarat autoon ja matkalle säilöön, ja pian pääsin itsekin siirtymään suurosan conitean seuraan syömään perinteistä conin-kaato-mässyä.
Viikonlopun saldo? Mahtava, joskin stressaava con. Ja Kuopio-reissu, jonka aikana unohdin käydä Hanna Partaselta ostamassa lihapiirakan. Damn! No, pitää ostaa tuplana ensi reissulla. Tiedoksi teillekin, rakkaat lukijat, että on laitonta (no, pitäisi olla) käydä Kuopiossa ilman, että ostaa Hanna Partasen lihapiirakan. Ja syö sen. Lämpimänä. Ei-lihansyöjät voivat olla poikkeus, syökää... mustikkakukkoa? Tai jotakin. Tätä pitää vielä pohtia.
Muutama viikko Animeconin jälkeen pidimme sitten Nekocon Ry:n kokouksen, jossa allekirjoittanut tosiaankin peri puheenjohtajuuden, ja heti perään Animeconin 2014 purkukokouksen. Nyt toivon mukaan edeltävien vuosien Animeconit ovat jääneet taakse, niistä on opittu ja saatu loistavia ideoita, mutta nyt jatketaan eteenpäin kohti jotain uutta. Blogissani taas seuraavaksi palataan taas japanin kielen pohdintaan, eli tällä hetkellä ehdottomaan lempiaiheeseeni. Stay tuned!
 |
| My feels. At least I'ma happy and I know it. |
Tämän vuoden conin järjestäminen on tuntunut suoraan sanottuna kirotulta. En voi muiden ihmisten yksityisyyden suojaamisen vuoksi mennä kovin tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta vuoteen on mahtunut läheisten ja perheenjäsenten poisnukkumisia (mm. R.I.P. suomenpystykorvani Mira), vakavia sairauksia, huonoa kommunikointia, suoranaisia riitoja (johtunevat huonoista kommunikaatiotaidoista), ilman ilmoitusta lopettaneita vastaavia ja peruuntuneita majoitustiloja. Ja peruuntunut iltabile-esiintyjä.
 |
| Ei missään oo näin |
Monenlaista sattui ja tapahtui, eikä conin järjestäminen ole koskaan ollut näin raskasta kuin tänä vuonna. Muutamaa draamailua lukuun ottamatta kuitenkin selvisimme kunnialla vielä tästä viimeisestä vuodesta, kun Lassi Väänänen veti kalakukkosydämistä joukkoamme pääjärjestäjänä. Pian Animeconin jälkeen Lassi antoi paikkansa Nekocon Ry:n (Animeconia Kuopiossa järjestänyt taho) puheenjohtajana allekirjoittaneelle, joka on hieman kauhuissaan ja paljon innoissaan tulevista muutoksista. Aivot ovat suorastaan savunneet uusia ideoita - aina, kun en huolehdi, että muistanko nyt varmasti ottaa kaiken huomioon ja pitää budjetin kasassa. Onneksi Lassi jää auttamaan rahaston parissa ja tuutoroimaan tarvittaessa, ja muu conitea varmasti auttaa puheenjohtajaa ensialkuun.
Mutta sitten itse tapahtumaan Animecon XI 2014! Kuopioon saavuin kerrankin hyvissä ajoin, jotta sain valvoa kirjoituspuuhissa edeltävät yöt vanhempieni nopean Wi-Fin huomassa. Kyseinen aikuispari oli lähtenyt mökille, joten sain rauhassa näpytellä yötä myöten ilman käskyjä mennä yöpuulle. Tänä vuonna pääsimme jo torstaina laittamaan con-paikkaa kuntoon, mikä teki todella gutaa. Infopisteen kokoaminen söi jokusen tunnin (jätin toki hieman tekemistä myös
 |
| Animeconin Infokansio ft. Mika |
Lauantaina oli stressiä ja kiirettä, mutta aikaisemmista vuosista poiketen ehdin myös radiopuhelin napanuoranani (tai Infopisteen napanuorana, miten sen nyt ajattelee) tutkimaan tapahtumaa ja nauttimaan joistakin ohjelmista. Kauaa ei kuitenkaan saanut seikkailla ennen kuin draama iski päin näköä - vaihteeksi Twitterin kautta. Kaoru Moria, kunniavierastamme, oli nimittäin haastatellut Demi. Hetken punaista nähtyäni lähdin selvittelemään asiaa ja kävi ilmi, että tämä oli kustantajan sopima haastattelu, joka oli tapahtunut Helsingissä ennen Animeconia. Mikäs siinä, mutta olisi ollut ihan hyvä tietää tästä etukäteen. Pikaisen käytäväpalaverin pohjalta laitoin Twitteriin pari toivottavasti asiaa selventävää viestiä, ja jatkoin tapahtumasta nauttimista. Ilta meni jälleen Haraldissa istuessa, tällä kertaa kunniavierasseurueen mukana. Pääsin harjoittamaan ruosteista japaniani keskustelemalla suurosan illasta Kaoru Morin managerin (otaksun) kanssa ja tämä ilta oli todennäköisesti koko kuukauden kohokohta.
 |
| Oli muuten viimeinen (Nekocon Ry:n järjestämä) Animecon, missä tieto ei kulje. |
Sunnuntai meni pääosin paljon sumuisemmissa merkeissä, kuin lauantai, mutta muistan saaneeni ostettua kupin teetä jossakin välissä. Ja hauskaa. Sitä muistan viikonloppuna riittäneen. Tylsä ei ehtinyt iskemään, mutta vapaa-aikaa oli aika sopivasti. Suuret kiitokset siis infovänkäreilleni ja usein paikkani ottaneelle nettisivuvastaavalle, joiden ansiosta pääsin juoksemaan pitkin Musiikkikeskusta kyselemässä muiden vastaavien ja työntekijöiden kuulumisia. Muitakin kavereita sai moikkailtua, mikä oli aika awesome. Juuri yhtään kuvia en kyllä viikonlopun aikana ehtinyt / muistanut napsia, vaikka olin saanut isäpapalta järkkärinkin lainaan.
Sunnuntain osalta muistini alkaa palailla kirkkaaksi loppusiivouksen tienoilla, kun kävijät ja vänkäritkin oli jo lähetetty kotimatkoille, ja olin siivoamassa enää 2-3 muun conitealaisen kanssa. Lopulta saatiin viimeisetkin tavarat autoon ja matkalle säilöön, ja pian pääsin itsekin siirtymään suurosan conitean seuraan syömään perinteistä conin-kaato-mässyä.
Viikonlopun saldo? Mahtava, joskin stressaava con. Ja Kuopio-reissu, jonka aikana unohdin käydä Hanna Partaselta ostamassa lihapiirakan. Damn! No, pitää ostaa tuplana ensi reissulla. Tiedoksi teillekin, rakkaat lukijat, että on laitonta (no, pitäisi olla) käydä Kuopiossa ilman, että ostaa Hanna Partasen lihapiirakan. Ja syö sen. Lämpimänä. Ei-lihansyöjät voivat olla poikkeus, syökää... mustikkakukkoa? Tai jotakin. Tätä pitää vielä pohtia.
Muutama viikko Animeconin jälkeen pidimme sitten Nekocon Ry:n kokouksen, jossa allekirjoittanut tosiaankin peri puheenjohtajuuden, ja heti perään Animeconin 2014 purkukokouksen. Nyt toivon mukaan edeltävien vuosien Animeconit ovat jääneet taakse, niistä on opittu ja saatu loistavia ideoita, mutta nyt jatketaan eteenpäin kohti jotain uutta. Blogissani taas seuraavaksi palataan taas japanin kielen pohdintaan, eli tällä hetkellä ehdottomaan lempiaiheeseeni. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti