Fuksivuosi loppusuoralla

Kuten hetki sitten vuosi sitten kirjoitinkin, pääsin tosiaan viimein opiskelemaan Helsingin yliopistoon Aasian tutkimusta, pääkielenäni japani. Tarkoitukseni oli tehdä päivityksiä opiskelusta tiuhaan tahtiin, jopa kerran pari viikossa, mutta yllättäen aika ja energia kuluivatkin opintojen parissa – ja tulipa minusta enokin tuossa syksyllä! Tuntuu, kuin opinnot olisivat alkaneet vasta pari viikkoa sitten. Valmistuin lukiosta joskus 2010 tienoilla (muistan ajankohdan vain, koska hetimmiten valmistumisen jälkeen tein ensimmäisen Japanin matkani), enkä ole sen jälkeen opiskellut kuin pääsykokeisiin sekä avoimen kautta historian perusopinnot. Olen siis ensimmäistä kertaa 6 vuoteen oikeasti opiskelemassa ja se on mahtavaa!

Paahtoleipä suussa myöhässä orientaatioviikon
ekalle tapaamiselle - päähenkilö feels much?

Ennen opintojen alkua olin lukenut uutisista, kuinka Japanin professori erotettiin ja monista lähteistä kuulin huolestuneita pohdintoja linjan jatkuvuudesta. Otinkin sitten pää kolmantena jalkana yhteyttä yliopistoon kyselläkseni, onhan japanin opintoja varmasti vielä aloittaessani tarjolla. Tämä viestini ilmeisesti välitettiin dosentillemme (paras opettaja ikinä!), joka vielä nyt keväällä mainitsi muistavansa paniikkiviestini. Ei lainkaan noloa... No, tärkeintä on, että kursseja on yhä ja opinnot sujuvat. On kyllä ollut hieman taas totuttelua siinä, että saa kirjoittaa 3 kielellä (enemmän tai vähemmän) tieteellisiä tekstejä, tehdä yksilö- ja ryhmäesitelmiä (niitäkin 3 kielellä) ja pysytellä tiukoissa deadlineissa. Kerran olen tainnut joutua pyytämään lisäaikaa tehtävälle ja muutama yö on tullut valvottua paniikissa kirjoittamassa, mutta kaikesta olen selvinnyt!

 

Gudetama-penaali ja Saitama-koristeltu kansio
auttavat muistiinpanojen teossa.

Kuten käsittääkseni muissakin yliopistoissa, ennen opintojamme oli viikon orientaatio-/intensiivijakso. Tämän aikana tutustuimme muihin fukseihin (1. vuoden opiskelijoihin), tuutoreihin, opettajiin, laitokseemme ja yliopistoelämään. Koska oppiaineeseemme tulee verrattain vähän fukseja, tuutorointiryhmämme kattoi kaikki Aasian, Afrikan ja Lähi-idän uudet opiskelijat. Viikkoon mahtui monenlaista hauskaa ja kanssa-fuksit sekä tuutorit olivat mahtavia, mutta paloin jo valtavasta halusta päästä luennoille.

 

Kaisa-kirjasto <3 Sukupuolineutraalit vessat ovat pelastus!

Momotoko on hyvä tapa palkita itseään rankan tentin tai
vastaavan rupeaman perään.

Viikko kului onneksi nopeasti ja kurssi-ilmoittautumiset kivuttomasti. En voi sanoa kokeneeni edes sekunnin katumusta hakemisesta ja pääsykoepyrinnöistä, ja olen valtavan kiitollinen, että jaksoin rämpiä useana vuonna pääsykokeissa kunnes nappasi. Olen nyt työskennellyt kovasti sen eteen, että voin todistaa (pääasiassa itselleni) ansainneeni opintopaikan, ja kahta suoritusta lukuun ottamatta kaikista kursseista onkin tullut arvosanaksi 4 tai 5 (poikkeukset olivat yksi "hyväksytty" ja yksi kakkonen). Tämä on tärkeää myös siksi, että kun vaihtoon haku tulee ajankohtaiseksi, osa yliopistoista arvioi keskiarvon mukaan, ketkä voivat edes hakea niihin! Odottelen vielä yhden kevätkurssin suoritusmerkintää, mutta tämänhetkinen tilanne näyttää 62 suoritettua opintopistettä ja 4,36 keskiarvoa. Historian perusopintojen (25 op) hyväksilukukin on opintoneuvonnassa jo työn alla. Ei paha, vaikka itse sanonkin! Nyt pitää vain jatkaa samalla linjalla.

 

Epäesteettinen kokoelmakuva kaikista japanin tentti- ja
kirjoitelmatuloksista, joista olen saanut kuvan napattua.

Pääkieleni on siis japani, ja japanin luentoja mahtuikin 3 viikkoon. Opettajat olivat sopivan ankaria ja luennoilla viihtyi – tuntui kamalalta, kun välillä jäi luento omalta osalta välistä hammaslääkärin tai kuumeen vuoksi. Pääasiassahan tämä ensimmäinen vuosi oli minulle kertausta, mutta kieltämättä se teki hyvää. Moni asia oli muistissani joko hatarasti tai mutu-tuntumana, ja kestävämmän pohjan rakennus ja muutamien uusien asioiden oppiminen kannatti. En myöskään päässyt kyllästymään, vaikka olin aluksi hieman sitä pelännytkin. Tahti oli yllättävän kova, ja kävikin hieman sääliksi niitä, joilla ei ollut valmiiksi japanin kielestä pohjia – he saivat rehkiä oikein olan takaa.

 

Oppikirja valehtelee! Joulupukki ei ole sinkku, sillä on Joulumuori!!!

Useimmat luennot olen istunut "waifun" vieressä – ja älkää nyt innostuko, kyseessä on vain kaveri. Waifu on noin 5 vuotta minua nuorempi japanifuksi, joka meni kutsumaan minua anata-pronominilla, vaikka tiesi nimeni ja osaa japania jopa minua enemmän – siis kylliksi tietääkseen, ettei sana ole aivan niin neutraali kuin useat oppikirjat väittävät. Päätin siis antaa hänelle lempinimen waifu, eikä hän ainakaan kovin kovaäänisesti ole sanonut vastaan.

Sittemmin waifu ja vaihtarit ovat humoristisesti kutsuneet minua milloin miksikin (usein Mika-sama/-senpai/-dono, kerran jopa aruji). Waifu onkin yliopistolla kenties läheisin kaverini, minkä lisäksi olen tutustunut hyvään joukkoon muita mahtavia tyyppejä kursseiltamme ja ainejärjestöstämme, sekä japanilaisiin vaihtareihin, joista osa on ollut kielikurssillamme assistentteina. Kielen lisäksi olen käynyt kulttuuri-, yhteiskunta-, historia- ym. kursseja keskittyen niin Japaniin kuin laajemmaltikin Aasiaan.

 

Ainejärjestön kahvihuoneella waifun ja minun yhteistaidetta
OC-hahmostani ostomaatti-youkaista!

Sivuaineiden (muistaakseni jatkossa "vapaiden opintojen") suhteen olen päättänyt ensinnä hyväksilukea aiemmin avoimessa yliopistossa lukemani historian perusopinnot, mikä muodostaa jo puolet pakollisista sivuaineista. Tämän sivuun päätin ensin lukea viestintää, mutta päätin jättää sen sikseen ensimmäisen kurssin jälkeen; Helsingin yliopiston tarjoama viestinnän tutkimus ei olekaan ihan sitä, mitä haluan opiskella. Selvittelen parhaillani mahdollisuuksia lukea markkinointia ja tietojenkäsittelyä toisen vuoden aikana – pitkästä aikaa koodausta kehiin!?!

Näitä pohtiessani käytän kesän valtio-opin perusopintoja tenttiessä ja töissä käydessä. Sain Turusta tutun sanelunpurku-työni käyntiin täällä Helsingissäkin aivan vastikään, vaikka Helsingin toimistomme onkin paljon Turkua pienempi. Tähän kun lisää päälle tuutorikoulutukset (tuutoroin 2017 japanin fukseja, tavataan pian!), con-tapahtumat ja ajoittaiset japanilaisten kouluryhmien opastukset pitkin Helsinkiä, ei kovin montaa kesälomapäivää ole kyllä tiedossa. Coneissa nyt pääasiassa olen vain JV:nä tai kävijänä, mutta tuleepa tuota muutakin työtäkin vähän tehtyä, tällä hetkellä Animeconille ja Puriconille.

 

Helsinki Cine Aasia - tällaistakin olen ollut järjestämässä!

Lukioporukka, jolle viimeksi Helsinkiä esittelin.

Nyt kirjoitellessani istuskelen nauttimassa harvinaisesta vapaahetkessä Kuopiossa, vanhempieni sohvalla. Viikonlopun vietin 3 japanifuksin ja 2 japanilaisen vaihtarin kanssa perheeni mökillä Suvaksen äärellä. Vanhempani olivat myös mukana ja innoissaan, vaikka isäni yritti innostustaan piilotellakin. Hän oli kuitenkin käynyt katsomassa valmiiksi korvasienien kasvupaikkoja ja vaikka mitä, ja kävimmekin isän johdolla keräämässä 2 korillista herkkuja! Söimme myös paljon isän saaliita, mm. verkoista taisi viikonlopun aikana nousta yli 40 haukea ja ahventa sekä yksittäisiä muita kaloja!

Ruoka- ja saunapainotteinen viikonloppu tuntui olevankin; teimme myös mochia ja paahdoimme vaahtokarkkia. Yksi vieraistamme valitettavasti oli hieman kipeänä ja kahden täytyi lähteä ennakkoon palauttamaan autoa, mutta muutoin viikonloppu oli mitä mainioin. Sadettakin oli lupailtu, mutta saimme vain hieman tihkua sunnuntaina.

 

Mochi in the making!
Taustalla myös porukalla kerätyt korvasienet.

Kaiken kiireen päälle pitäisi saada virallinen nimenmuutos vetämään tässä kesän aikana. Vaikka kaikki yliopistolla ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä sukupuoleni suhteen ja kutsuneet minua Mikaksi, tunnen tarvetta saada myös yliopiston sähköpostin ja viralliset paperit viimein kuntoon. Sopivana motivaattorina on myös se, että passini vanhenee syksystä. Kutsumanimeni tulee Suomen päässä olemaan Mika ja pidän sen myös toisena nimenäni, mutta ensimmäiseksi nimeksi haluaisin jotain sellaista, mikä tunnistettaisiin myös Japanissa maskuliiniseksi tai edes unisexiksi nimeksi. Kohta olisi myös ensimmäinen käynti Helsingin transpolilla, toivottavasti hoitoneuvottelua olisi heti edessä eikä turhia lätinöitä.

Alkuun mietin ensimmäiseksi etunimeksi ihan vain "Aki", mutta tälläkin on ehkä hieman feminiininen kaiku Japanissa? Muita pohdintoja ovat olleet Inari, Riku ja Jiro. Suosikkejani ovat Akira ja Akito, mutta näissä on aina riskinsä, ettei Suomen nimilautakunnasta mene läpi. Myös Taiga kuulostaa hauskalta, mutta tällä nimellä on Suomessa hieman enemmän nais- kuin mieskantajia väestörekisterin mukaan. Otan mieluusti ehdotuksia ja kommentteja vastaan nimien suhteen, minkä lisäksi lisäsin blogini oikeaan reunaan 31 päiväksi myös kyselyn aiheesta.