17.3.2014

Lukemista lukemista

Näin sitä vaan menee päivät vuorotellen työn ja opiskelujen parissa. Otsikko tosin johtaa ehkä hieman harhaan, sillä muutakin on tullut tehtyä kuin vain lukemista. Aiemman postauksen kommentin ohjetta noudattaen olen käynyt historian kirjaa läpi sisällysluettelosta käsin. Löysin myös kirjastosta kirjan, jonka avulla saan testattua osaamistani kieliopin puolella. Päivät ovat täynnä kieliopin kertausta kertausta kertausta ja olen varma, että jos elän kyllin vanhaksi sairastamaan pitkälle edennyttä muistisairautta, tulevat viimeiset lauseeni koskemaan suomen taivutusluokkia tai lausekkeita. Kenties jopa päädyn toistelemaan foneettisia määritelmiä vanhoilla päivilläni.


Ei tosin voi sanoa, että opiskelu olisi ollut koko ajan helppoakaan. Olen ollut jo melkein kolme viikkoa kipeänä, vaikka alankin vihdoin olla kunnolla terveen puolella. Flunssa ei ole kovin vahva, mutta kaataa sänkyyn pienenkin rasituksen jälkeen. Muutaman päivän opiskelusuunnitelmat ovat menneet uusiksi kun olenkin vahingossa nukkunut vuorokauden putkeen.

Omaan kämppään on mennyt hetken aikaa totutella, mutta eiköhän tämä tästä. En muistanutkaan, miten rentouttava ja hyvä on olla asunnossa, jonka on sisustanut itse. Jossa on suuri pöytä ilman turhaa tilpehööriä viemässä huomiota koekirjoista. Jossa on sänky, jonka olen itse valinnut liikkeestä - ja jonka patjavalinnat vanhempani tekivät yllättävän hyvin, luultavasti paremmin kuin olisin itse osannut. Kirjahyllyilleni pääsen helposti ilman, että tarvitsee siirtää sohvaa pois tieltä eivätkä säilytyslaatikkoni pyöri piilossa huoneen nurkassa. Vieraita ei ole eikä tule ellen itse ole heitä kutsunut. Ja sauna... en osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä kunnon löylyt tuntuvat aikidon tai raskaan opiskelurupeaman päätteeksi.

Melkein sääli lähteä tästä asunnosta kun opiskelupaikan saan, mutta silti toivon täydestä pikkusydämestäni, että muuton aika kohti Helsinkiä tulee tämän vuoden syksyllä. Olin aiemmin pohtinut, että hakisin Helsinkiin vain Aasian tutkimusta lukemaan ja muut hakukohteeni olisivat Turun yliopistossa, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Menen Aasian tutkimuksen lisäksi kahteen muuhun kokeeseen Helsinkiin: alue- ja kulttuurintutkimus sekä yleinen kielitiede ja kieliteknologia. Ne eivät kiinnosta lähellekään yhtä paljon, kuin Japani, mutta jonkin verran kuitenkin - ja osaan kuvitella varsinkin kielitieteestä olevan hyötyä, mikäli sinne päädyn/pääsen.

Oli mitenkä tahansa, opiskelusuunnitelmani menevät Aasian tutkimuksen sanelemana. Alue- ja kulttuurintutkimuksen kirjat pääsevät selailtavaksi kun tarvitsen taukoa historiasta ja kieliopista, kielitieteen kirjaan taas ajattelin syventyä vasta Aasian kokeen jälkeen. Toki siitä voi olla jotain iloa myös Aasian kokeen kanssa, joten enköhän sitäkin päädy kielioppituskailuissani tutkimaan.

Who am I kidding? On mullakin heikkouden hetkiä. Opiskelenpas silti, njäh njäh.
Päivän loppukevennyksenä mainittakoon, että matkakassassani on nyt kolmannes kasassa. Ja äiti tuossa vinkkasi eilisen puhelun aikana, että jos käyn koiravahtina niin saisin vähän lisää matkakassaan (tosin, tuskin yhtä paljon kuin saisin palkkana jos jäisin tänne töihin, mutta..). Moni kaveri on nyt reissussa tai aivan pian lähdössä - yksikin työkaveri sai juuri oman alan töitä ulkomailta vuodeksi. Matkakuume tuskin voisi tämän pahempi olla, mutta tästä selvitään. Jospa matkakuume motivoisi lukemaan enemmän; joku päivä vielä teen töitä Nousevan Auringon maassa.

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä lukuun, toinen hakija täällä.. itsellekin iskenyt pitkäkestoinen flunssakuumehomma. Kuulemma jollain toisellakin hakijalla, joten ehkä me kaikki ollaan sitten oltu kipeinä, reilua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta ja samaa sinulle. :>
      Täällä on alettu pohtia jo että mitä sitä pitää tehdä että paranisi. Työkavereiden tartutus ei onnistunut, seuraavaksi voisi kokeilla vitamiinien ahtamista (kolme appelsiinia aamupalaksi jne? xD ).

      Poista
  2. Appelsiinit on jees! Ite litkin appelsiinimehua minkä kerkesin.. onneksi oon nyt terve :D

    Alkaa iskeä kyllä paniikki lukemisten kanssa! Tuntuu ettei aika riitä etenkään, kun oli tommonen viikon heikompi lukuviikko.. kauheella tappotahdilla pitää paahtaa eteenpäin ja mitään ei kerkee jäädä ylimäärästä aikaa pällistelemään! Mulla siis on vähän omalaatuisempi lukutyyli. Aina lukee jostain "luin kirjan kymmenen kertaa" ja en vaan ymmärrä noita lukukertoja. Ite kirjotin muistiinpanot ja hylkäsin kirjat, nyt pänttään ulkoa niitä muistiinpanoja alusta loppuun, kerran (yritän kyllä välillä kerrata välissä ettei unohtuis alkupään jutut..) ja tietty sitten vielä kertaamista loppuaika. Puoliväli saavutettu.. :D tuntuu että ois pitäny alottaa vielä aikasemmin, mutta alotin jo joulukuussa joten.. nyyh. Muistiinpanojen tekemiseen tuli uhrattua kaksi kuukautta D: ehkä vähän turhaa. Itekin joudun käymään töissä pari kertaa viikossa, että sais ruokaa kaappiin ja laskut maksettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä... paniikki on tosin mulla ollut hienosti päällä jo viime vuoden lopuilta. Ärsyttää, kun vuoron perään on tunne "heeei, mä ymmärrän ja muistan kaiken tän" ja sitten tulee "mut ei se riitä, ei ole hyvä, en kuitenkaan enää kokeessa muista", kauheeta vuoristorataa. Mutta jospa tämä tästä. :D Huomenna pitää kyllä karata taas kirjasoon lukemaan kun alkaa kotona kaikki mahdollinen häiritä (kas, lautanen tiskattavaksi, oho ja pölyt voisi pyyhkiä, kävisiköhän sitä kaupassa, jos sitä ottaisi puolen tunnin torkut - hups venähti kahdeksi tunniksi jne.). Kirjastossa ei oikein voi keskittyä kuin opiskelemaan. Ja itkemään katkeria paniikkikyyneleitä. xD

      Poista
    2. Älä muuta sano.. usko meinaa kadota välillä :D mutta kaipa se siitä joo.

      Kirjastossa on musta se ongelma, ettei siellä oo kahvinkeitintä/jääkaappia/mikroa vieressä, joten kauheesti pitää miettiä miten roudaa ruoat (+mitä syö) ja kahvinsa sinne D: Mulla on tällanen kirjaston ja kodin välimuoto käytössä; luen äidin luona sillon, kun se on töissä! Joudun silti osittain lukemaan myös kotona, esim. huomenna ennen töitä, jotka alkaa 11.. herätys 5.30 lukemaan, jipii. Vaatii hurjan motivaation kyllä!

      Poista
    3. Minä onneksi en kahvia harrastele. Repussa kulkee helposti jotain sotkematonta pikkunaposteltavaa/juomapullo, syömässä käyn sitten kotona kun ei ole pitkä matka kodin ja kirjaston välillä. :)

      Hyi mikä herätys. >_< En pystyisi ihan noin pahaan. Töihinkin jos menen kahdeksaan, herään aikaisintaan seitsemältä, yleensä 20 yli. Muutenkin tuppaan olemaan iltavirkumpaa sorttia, iltaisin ajatus luistaa ja oppii paremmin, aamuisin olen kävelevä ruumis.

      Poista
  3. Muuten, mitä mieltä oot 2012 ja 2013 kokeet tehneinä, kumpi oli sun mielestä helpompi historian osalta? Kun ennen on ollut tollaisia käsitteenmäärittelyjä ja pieniä esseitä enemmän ja nyt 2013 olikin yhtäkkiä ihan erilainen koe historian osalta. Itse koin haastaviksi ne esitä argumentteja puolesta/vastaan -tehtävät! Samoin ne monivalinnat oli välillä vähän että täh, esim. steppinomadit, mainitaanko tätä sanaa koko kirjassa? en millään löytänyt ainakaan kun ite etin! Ja se Kaarle Suuri -kysymys oli myös ihan kysymysmerkki.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellisesti unohtanut edelliset kokeet. 8) Erikoiskykyni jo ala-asteelta saakka: unohdan koekysymykset sillä hetkellä kun kävelen ulos koetilasta. Ainoastaan jonkin vuoden Mohenjo Daro -kysymys kummittelee mielessäni. Aikataulussa jos pysyn niin parin viikon sisään kyllä teen vanhat kokeet taas, sitten saan tarkasteltua että millaisia koehirviöitä olivat. Siihen asti yritän olla lunttimatta. xD

      Yleisesti ottaen käsitteiden määrittely ja lyhyet esseet ovat enemmän mieleeni, mutta monivalinnat käyvät minulle myös hyvin koska usein muistan turhankin paljon pieniä yksityiskohtia ja sitten käykin tuuri monivalintojen kanssa.

      Poista
    2. Eli aika sama kun mulla! Muistan kanssa turhia yksityiskohtia..
      Ite oon siis aamuvirkku ja sä oot iltavirkku! Käyn iltatöissä, jotta voin lukea aamulla ennen töitä. Töiden jälkeen mulla ei tuu lukemisesta enää yhtään mitään :´D

      Poista
  4. Itsekin olen hakemassa nyt ensi kertaa Aasian tutkimukseen. Pakko sanoa että en ole tehnyt töitä läheskään niin paljon kuin sinä, ja en tiedä mahtaako näin rento opiskelu riittää tähän koitokseen - en usko, mutta se jäänee nähtäväksi. Karlssonin kirjaa olen juuri tällä hetkellä lukemassa ekaa kertaa, ja alan jo huomata tiettyä logiikkaa tässä, vaikka aikamoista termitykitystä tämä on - Tieteen termipankista on näiden parin päivän aikana kun olen kirjan aloittanut muodostunut melkein lempisivustoni, haha.
    Maailmanhistoria tuntui Karlssonin kirjaan verrattuna kevyeltä lukemiselta - vähän kuin olisi lukenut romaania joka perustuu tositapahtumiin! Näin ensi kertaa lukeneena kirjassa oli minusta myös kiva uudenlaisempi näkökulma historiaan - yhteisöllisyys ja verkkojen yhdistyminen, ei aina vain sota josta historiaa yleensä koulussa paljolti käsitellään.

    Olen itsekin jo useasti kyseenalaistanut näiden kirjojen relevanttiuden liittyen tulevaan alaani [voisin hyvin vääntää ainakin alkeistason japania kokeeseen omasta puolestani, kun olen sitä kolme vuotta hitaalla kansalaisopiston tahdilla opiskellut.]

    VastaaPoista
  5. [jatkoa edelliseen] mutta ties vaikka Karlssonin kielioppiburgeroinnista olisi vielä tulevaisuudessa hyötyä! Ja no, historiaa oli ainakin yleissivistävässä mielessä ihan kiva lukea, vaikka en ekalla kerralla sisään pääsisikään. Toivotaan etten unohda kaikkea. Itseäni ärsyttää pääsykokeen rakenne hyvin paljon, sillä olen enemmän sitä tyyppiä joka yhdistää asioita isoihin kokonaisuuksiin ja unohtaa pikkuasiat. Tykkään myös analysoida itse ja pohtia, ja tämä koe tuntuu olevan kuin paluu 50-luvun kouluun, jossa vaaditaan ulkoaopeteltua robottimaista toistoa kirjan sivulta 125.

    Mutta yritän silti parhaani! Toivottavasti pääsisit itsekin sisään tällä kertaa. Nähdään kokeessa! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olisihan se helppoa jos kokeessa riittäisi osata edes historiasta asiat vain suurin piirtein ja isoina kokonaisuuksina. :D

      Täällä iskee epätoivo, sillä vaikka *tiedän* lukeneeni ja tehneeni vaikka mitä jo viime vuoden loppupuolelta saakka, nyt tuntuu kuin en olisi lukenut yhtään ja aivot kumpuavat tyhjää. Jospa sitä tässä kerratessa saa paniikin kauemmas ja asiat palaamaan mieleen. Nähdään kokeessa. :D

      Poista